Eläinsuojeluasiamiehen ja Eläinten hyvinvointikeskuksen järjestämässä Jalostus ja eläinten hyvinvointi -seminaarissa 23.5.-24.5.2022 kokoonnuttiin kuulemaan ja keskustelemaan eläinten jalostuksesta ja hyvinvoinnista asiantuntijaesityksien johdattelemana. Tässä blogitekstissä on tiivistettynä seminaarin asiantuntijaesityksistä esiin nousseita näkökulmia eläinten jalostukseen kytkeytyvistä hyvinvointikysymyksistä.
Kaksipäiväisen seminaarin avauspuheenvuoron piti maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio. Husu-Kallion mukaan genetiikkaa koskevan tutkimuksen myötä on saatu valtavasti uutta tietoa siitä, miten erilaiset ominaisuudet periytyvät, ja kuinka tätä tietoa voidaan myös eri eläinlajien jalostuksessa parhaiten hyödyntää. Jalostuksella on saatu aikaan eläinten aiempaa parempaa hyvinvointia panostamalla esimerkiksi tuotantoeläinten terveyteen. Toisaalta jalostuksessa on osittain myös unohdettu eläinten hyvinvointi, kun on tavoiteltu entistä suurempia tuotoslukuja tai ulkonäköön vaikuttavia ominaisuuksia. Jalostusta tulisikin ohjata yhä enemmän eläinten hyvinvointia huomioivaan suuntaan.
Husu-Kallion avauspuheenvuoron jälkeen seminaarissa kuultiin eri alojen asiantuntijoiden esityksiä jalostusvalintojen vaikutuksista tuotantoeläinten, lemmikkieläinten, koe-eläinten ja luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiin eri näkökulmista.
Rintalastamurtumat ovat munivien kanojen merkittävin hyvinvointiongelma
Seminaarissa Kööpenhaminan yliopiston apulaisprofessori Ida Thøfner esitteli tutkimustuloksia munantuotannossa käytettävien kanojen rintalastamurtumista ja niiden kytkeytymisestä kanojen valintajalostukseen. Rintalastamurtumat ovat yksi merkittävimmistä munivien kanojen hyvinvointiongelmista: ongelma on globaali, ja murtumia esiintyy tuotantotavasta riippumatta. Murtumien syitä ei vielä täysin tunneta, mutta kyseessä on monen tekijän aiheuttama ongelma.
Thøfnerin mukaan rintalastamurtumien kehittymisen todennäköisyyteen vaikuttavat ainakin muninnan aloitusikä, munintatuotos muninnan alkaessa sekä kanan alhainen paino. Jalostuksen seurauksena kanojen koko on pienentynyt, niiden munantuotanto on lisääntynyt ja ne voivat aloittaa munintansa varhemmin. Tulevaisuudessa Thøfnerin mukaan olisi tärkeää arvioida systemaattisesti jo tunnistettuja riskitekijöitä ja tutkia kohdennetun jalostuksen mahdollisuuksia murtumakestävyyden parantamiseksi.
Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Eija Kaukonen piti esityksen kasvunopeuden vaikutuksista broilereiden hyvinvointiin. Broilereiden jalostuksessa huomioidaan kasvunopeus, rehuhyötysuhde, lihan laatuominaisuudet, terveys ja hyvinvointi. Nopeakasvuisilla broilereilla on hitaammin kasvaviin broilereihin verrattuna enemmän terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ongelmia: niiden kuolleisuus on korkeampi ja aineenvaihduntasairaudet yleisempiä, kävelykyky heikompi ja ne toteuttavat vähemmän lajinmukaista käyttäytymistä. Kaukosen mukaan kasvunopeuteen vaikuttavat geneettisten tekijöiden lisäksi ympäristötekijät, kuten ruokinta, hoito ja olosuhteet. Suomessa hitaammin kasvavaa jalostetta käytetään vain luomutuotannossa, jonka markkinaosuus on pieni. Hollannissa ja Tanskassa hitaammin kasvavien broilereiden osuus kasvatuksessa on noussut, ja esimerkiksi Tanskan hyvinvointimerkin vaatimuksena on hitaammin kasvavan jalosteen käyttö jo merkin alimmalla portaalla.
Järjestelmällinen sianjalostus alkoi kehittyä 1900-luvun alussa, vapaaporsituksessa maltillinen pahnuekoko on eduksi
Turun yliopiston väitöskirjatutkija Eeva Nikkilän puheenvuoron aikana kuultiin sianjalostuksen kulttuurihistoriasta ja sianjalostusta ohjanneista muuttuvista tavoitteista ja ihanteista. Nikkilän mukaan sikatalous ja sianjalostus kehittyivät Suomessa järjestelmälliseksi 1900-luvun alussa kotimaisen ja kansainvälisen yhteistyön tuloksena. 1900-luvun aikana sikatalous on kokenut suuria muutoksia, mikä on vaikuttanut sikojen ruokintaan, hoitoon, elinympäristöön sekä sian ruumiinrakennetta ja ominaisuuksia koskeviin ihanteisiin. Suomessa sianjalostusta ohjasi taloudellisesti hyödyllisiksi katsottujen ominaisuuksien säilyttäminen ja kehittäminen, sekä taloudellisesti huonoiksi miellettyjen ominaisuuksien poistaminen. Myös ajalliset ja paikalliset ympäristöön liittyvät tekijät sekä yhteiskunnalliset olosuhteet muovasivat sianjalostusta.
Jalostusvalinnoilla voidaan vaikuttaa vapaaporsituksen ja karjuporsaiden kasvatuksen edistämiseen, kertoi asiantuntijapuheenvuorossaan Figenin jalostusjohtaja Timo Serenius. Serenius korosti tasapainoisen ja kestävän jalostustavoitteen merkitystä: keskiössä tulisi olla sikojen hyvinvointi ja tuotteen laatu jokaisessa ketjun vaiheessa. Vapaaporsituksessa maltillinen pahnuekoko on eduksi, ja lisäksi jalostuksessa on tärkeää huomioida emakon hoitovietti, maidontuotanto, kestävyys ja liikuntakyky sekä porsaiden elinvoima.
Sereniuksen mukaan myös karjujen lihan laatu on jalostusohjelmassa tärkeä tutkimuskohde. Joidenkin karjujen lihaan kehittyy karjunhajua niiden tullessa sukukypsiksi. Tällä hetkellä Suomessa karjuporsaat kastroidaan karjunhajun välttämiseksi, mutta käytännöstä pyritään luopumaan. Karjunhajua aiheuttavat rasvaliukoiset yhdisteet androstenoni ja skatoli, jotka ovat kohtalaisesti periytyviä ja joiden esiintyvyydessä on eroja eri sikarotujen välillä. Lihan skatolipitoisuutta voidaan vähentää ruokinnallisin keinoin, mutta tarvitaan lisää tutkimusta siitä, miten karjunhajun kehittymiseen voitaisiin vaikuttaa jalostuksen tai ruokinnan avulla.
Terveys, kestävyys ja hedelmällisyys huomioidaan pohjoismaisessa lypsylehmien jalostusohjelmassa
Luonnonvarakeskuksen tutkija Terhi Mehtiö kertoi seminaarissa lypsykarjan hyvinvoinnin parantamisesta jalostuksen avulla. Suomessa lypsylehmien jalostusarvostelussa hyödynnetään laajoja pohjoismaisia aineistoja ja jalostusohjelma pohjautuu pohjoismaiseen kokonaisjalostusarvoon, joka lasketaan yli 80 ominaisuuden perusteella. Valinnan painopiste alkoi 1970-luvulla siirtyä pelkästä tuotoksesta hedelmällisyyteen, minkä jälkeen jalostusohjelmaan tulivat mukaan myös terveys-, rakenne- ja kestävyysominaisuudet. Nautojen terveyttä koskevan tiedon keräämisestä ja hyödyntämisestä on tullut merkityksellinen osa lypsykarjan jalostusvalintaa. Jalostusohjelmassa on huomioitu luonne, mutta toistaiseksi siitä puuttuvat laajemmin psyykkistä terveyttä kuvaavat ominaisuudet. Mehtiön mukaan uudet teknologiat ja käyttäytymismittarit voivat tarjota tähän ratkaisuja.
Suomen ympäristökeskuksen tutkija Annika Lonkila puhui seminaarissa lypsylehmien jalostusta koskevasta ihanteesta, jonka tavoitteena on saavuttaa eläintuotannon muuttuviin olosuhteisiin optimoitu ”näkymätön lehmä”. Ihannetta vastaava lehmä ei aiheuta ihmiselle harmia, vaan on helppo terveyden, hedelmällisyyden, tuottavuuden ja hallittavuuden osalta. Eläintuotannon muuttuvat olosuhteet, käytännöt, vaatimukset ja haasteet muuttavat ihmisten ja muiden eläimien toimijuutta sekä tuottajan ja lehmän välisiä suhteita. Lonkilan mukaan jalostuksen tavoitteena on muokata eläimet näihin muuttuviin olosuhteisiin sopiviksi. Jalostuksen tavoitteista ja roolista olisi Lonkilan mukaan tärkeä käydä poliittista ja eettistä keskustelua.
Kansallinen kirjolohen valintaohjelma aloitettiin 1980-luvulla
Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Antti Kause esitteli seminaarissa Luonnonvarakeskuksen ylläpitämän 1980-luvulla alkunsa saaneen kirjolohien valintaohjelman, jonka aineistoissa on yli puolen miljoonan kirjolohiyksilön tiedot sukupuuhun koottuna. Kirjolohen valintajalostusta tehdään kolmeen tuotantoympäristöön: meri- sisävesi- ja kiertovesikasvatukseen. Valintaohjelmaan kuuluvia yksilömerkittyjä kirjolohia voidaan seurata, mitata ja valita valintaohjelman mukaisesti. Valintaindeksissä painotetaan tuotanto-ominaisuuksia 64 prosenttia, laatua ja koostumusta 19 prosenttia ja kalaterveyttä 17 prosenttia. Valintaohjelman avulla on saatu tietoja eri ominaisuuksien periytyvyysasteista, geneettisistä korrelaatiosuhteista sekä ympäristötekijöiden ja geneettisten perintötekijöiden yhteisvaikutuksista. Esimerkiksi kirjolohen luustossa ja evissä esiintyvien muotovirheiden syyt ovat moninaiset, mikä on huomioitava jalostusvalinnassa.
Terveys- ja rakenneominaisuuksien jalostusindeksit on tarpeen ottaa laajemmin mukaan sinikettujen jalostusohjelmaan
Luonnonvarakeskuksen tutkija Riitta Kempe puhui seminaarissa sinikettujen valintaohjelmasta hyvinvoinnin näkökulmasta. Suomessa on ollut vuodesta 2015 käytössä valtakunnallinen sinikettujen jalostusohjelma, jota käyttää tällä hetkellä kolmasosa tuottajista. Merkittävä osa tuottajista tekee jalostuspäätöksiä jollakin muulla tavoin, kuten pelkän fenotyypin perusteella. Jalostustavoitteena ovat olleet lisääntymisominaisuudet, nahankoko ja turkin laatu. Nahan hinta on ohjannut suurten ja lihavien kettujen tuotantoon, jolla on kuitenkin ollut epäedullisia vaikutuksia esimerkiksi sinikettujen jalkarakenteeseen ja silmäterveyteen. Nykyisin sinikettujen lihavuuden ja koon arvioimiseksi on käytössä mittareita, joiden avulla siniketun terveysominaisuuksia voidaan seurata.
Jalostuksen avulla on mahdollista parantaa sinikettujen jalka- ja silmäterveyttä, sillä ranteiden taipuminen ja silmätulehdusalttius ovat periytyviä ominaisuuksia. Merkittävimpiä ranteiden taipumiseen liittyviä riskitekijöitä ovat nopea kasvu, gradeerauskoko, elopaino ja lihavuus. Kempen mukaan monen ominaisuuden mallilla laskettu jalostusindeksi, jossa huomioidaan tuotanto- ja hyvinvointiominaisuuksien väliset geneettiset yhteydet, on tehokkain tapa jalostuksen avulla edistää sinikettujen hyvinvointia.
Geenitutkimuksen avulla voidaan parantaa koirien ja kissojen hyvinvointia, roturisteytykset lisäävät perinnöllistä vaihtelua
Helsingin yliopiston professori Hannes Lohi kertoi esityksessään siitä, mitä koirien ja kissojen geenitutkimus on paljastanut jalostuksesta. Lohen mukaan geenikartoitus paljastaa perimän muuntelua ja se voidaan valjastaa työkaluksi geenien paikantamiseen, geenien biologian, toiminnan ja sopeutumisen ymmärtämiseen sekä vertailuun. Geenitutkimuksen edellytyksenä ovat kattavat biopankit, joihin on kerätty näytteet terveystietoineen koirista ja kissoista. Geenitutkimuksen avulla saadaan esimerkiksi tietoa koirien ja kissojen geneettisestä historiasta, rotujen geneettisestä vaihtelusta ja eri sairauksille altistavista geeneistä. Koirien ja kissojen rakenteeseen ja ulkonäköpiirteisiin vaikuttavat geenit vaikuttavat usein myös moniin muihin ominaisuuksiin eläimessä. Hyvinvointiongelmia aiheuttavien ulkonäköpiirteiden ja rotustandardien tavoittelun sijaan jalostuksessa tulisi painottaa hyvinvointia.
Luonnonvarakeskuksen vieraileva asiantuntija Katariina Mäki kertoi puheenvuorossaan siitä, kuinka roturisteytyksien avulla voidaan tukea koirien terveyttä ja hyvinvointia. Roturisteytyksien huolellisen suunnittelun ja toteutuksen avulla voidaan esimerkiksi alentaa rodun sisäistä sukusiitosastetta ja lisätä perinnöllistä vaihtelua sekä tuoda rotuun puuttuvia geenejä. Haasteena ovat tiukat rotupuhtauskriteerit ja risteytyksien avulla rotuun tuotujen ominaisuuksien säilyttäminen rodussa. Mäen mukaan koirarotujen olemassaolo on tärkeää esimerkiksi sen takia, että koiran ominaisuuksia voidaan ennakoida koiran hankintaa suunniteltaessa. Jalostuksen on kuitenkin kestettävä eettinen tarkastelu.
Pelko ja ääniarkuus ovat voimakkaasti periytyviä ominaisuuksia koirilla, kissojen käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu vähän
Koirien käyttäytymisen, pelokkuuden ja ääniarkuuden periytymisestä tiedetään jo melko paljon, selvisi eläinten käyttäytymistieteiden dosentti Katriina Tiiran pitämästä esityksestä. Tiiran mukaan perimä selittää vain osan koirien käyttäytymisestä, ja ympäristötekijät muotoilevat koirien käyttäytymistä jo ennen syntymää ja erityisesti kahdeksan viikkoa syntymän jälkeen. Pelokkuuden, ääniarkuuden ja sosiaalisuuden on havaittu olevan voimakkaasti periytyviä ominaisuuksia, mutta periytymisaste vaihtelee eri rotujen välillä. Kroonista stressiä aiheuttavaa pelokkuutta Tiira pitää koirien vakavana hyvinvointiongelmana.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Milla Salosen mukaan kissojen geeniperimä tunnetaan koiria huonommin ja kissojen käyttäytymisen geneettinen tausta vielä huonommin tutkimustiedon rajallisuuden vuoksi. Kissojen käyttäytymisen tiedetään rakentuvan monien muiden eläinlajien tapaan ympäristön ja geenien välisessä interaktiossa. Salosen mukaan geeniperimällä on vaikutusta esimerkiksi siihen, kuinka kissat reagoivat ympäristössä tapahtuviin ärsykkeisiin. Kipu voi passivoida, lisätä pelokkuutta tai aggressiivisuutta kissayksilöstä riippuen.
Geenieditointi herättää eettisiä kysymyksiä, ihminen vaikuttaa myös luonnonvaraisten eläinten geeniperimään
Britannialaisen RSPCA-järjestön Eläimet tieteessä -osaston johtaja Penny Hawkins kertoi puheenvuorossaan geenieditoinnista ja koe-eläinten hyvinvoinnista. CRISPR-Cas-9 tekniikan kehittyminen on mullistanut eläinten geeniperimän muokkauksen. Tällä nk. geenisaksitekniikalla pystytään muokkaamaan DNA:ta halutusta kohdasta. Entistä voimakkaammin geenieditoitujen eläinten hyödyntäminen laboratoriotutkimuksissa on nostanut huolen koe-eläinten hyvinvoinnista. Geenimuokattujen eläinten avulla voidaan lääketieteessä saavuttaa entistä tarkempia tutkimustuloksia, mutta eläinkokeiden asetelmat eivät ole koe-eläinten hyvinvoinnin kannalta ongelmattomia. Hawkins on myös huolissaan geenieditoinnin mahdollisesta valumisesta laboratorioiden ulkopuolelle lemmikkieläinten ja ruoantuotannossa käytettävien eläinten perimän muokkaamiseen. Hawkinsin mukaan olisi pohdittava tarkasti sitä, mihin geenieditointia voidaan käyttää ja kenellä on valta päättää eläinten geneettisen kehityksen suunnasta.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Tuomas Aivelo puhui seminaarissa rottien ja hiirien sopeutumisesta ihmiseen. Osa eläinlajeista elää lähempänä ihmistä kuin toiset, mutta mikään eläinlaji ei voi enää täysin välttyä ihmistoiminnan vaikutuksilta. Ihmisen läheisyys vaikuttaa luonnonvaraisten eläinlajien evoluutioon esimerkiksi itsekesyyntymisen kautta, kun sopeutumisesta ihmisen läheisyyteen on tullut muun muassa lisääntymismenestyksen kannalta hyödyllinen ominaisuus. Ihmisen läheisyyteen sopeutumisesta voi olla eläimen hyvinvoinnille myös haittaa. Aivelon mukaan rotta on esimerkki eläinlajista, josta on tullut riippuvainen ihmistoiminnan läheisyydestä lähes kaikissa elinympäristöissä, mutta jonka läheisyydestä ihminen pyrkii pääsemään eroon. Aivelon mukaan rottia koskeva kaupunkievoluutiotutkimus voi tarjota työkaluja rottien ja ihmisten sopuisalle rinnakkaiselolle.
Valmisteilla oleva eläinten hyvinvointilaki pyrkii ohjaamaan jalostusta elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten kasvattamiseen
Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Tiina Pullola kertoi seminaarissa eläinten hyvinvointilakiluonnoksen vaikutuksista eläinten jalostukseen. Pullolan mukaan elokuussa eduskunnan käsittelyyn menevällä lakiesityksellä pyritään ohjaamaan jalostusta elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten kasvatukseen. Lakiluonnoksessa raja hyväksyttävän ja haitallisen jalostuksen välillä määritellään aikaisempaa tarkemmin. Jokaisen syntyvän eläimen tulisi kyetä lajityypilliseen käyttäytymiseen, liikkumiseen ja aistimiseen. Fyysisen toimintakyvyn lisäksi eläinten jalostuksessa tulee huomioida hyvinvoinnille tärkeä psyykkinen toimintakyky.
Luonnonvarakeskuksen tutkija Riitta Kempe ja vieraileva asiantuntija Katariina Mäki kertoivat yksityiskohtaisemmin siitä, millaisia koiria saa jatkossa käyttää jalostukseen, kun jalostuksen säädökset muuttuvat uuden eläinten hyvinvointilain myötä. Esitys pohjautui vuonna 2020 julkaistuun selvitykseen koirien jalostukseen liittyvistä ongelmista ja puuttumiskeinoista, jossa ehdotettiin useita valvontakriteereitä hyvinvoinnille merkittävää haittaa aiheuttavaan jalostukseen puuttumiseksi.
Esimerkiksi rakenteellisen vian korjaamiseksi tehty kirurginen toimenpide sekä perinnöllisestä sairaudesta tai viasta johtuva jatkuva tai toistuva lääkitys sulkee koiran pois jalostuksesta. Yleiseksi rajoitukseksi on asetettu myös koiran kuonon suhteellinen pituus, jonka tulisi olla vähintään kolmasosa koiran kallon pituudesta. Jalostuksen valvontakriteerit koskevat myös hengitys- ja lämmönsäätelykykyä, tuki- ja liikuntaelimistöä, hampaistoa ja suuta, silmiä ja silmänympäryskudoksia, ihoa, hermostoa ja lisääntymiskykyä. Jatkoselvityksessä on tarkoitus selvittää myös esimerkiksi hyvinvointiin vaikuttavia käyttäytymishäiriöitä.
Jalostuksen hyvinvointiongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan lainsäädäntöä ja muita yhteiskunnallisia ohjauskeinoja
Tietokirjailija Mari Koistisen puheenvuoro käsitteli kuluttajien suhtautumista ruoantuotannossa käytettävien eläinten jalostukseen. Koistisen mukaan kuluttajien saatavilla on yhä enemmän tietoa tuotantoeläinten hyvinvoinnista, mutta tämä tieto ei vaikuta ohjaavan kulutusta kestävämpään suuntaan. Eläinten hyvinvointiongelmien ratkaisemiseksi ei riitä vastuullisempien kulutusvalintojen vaatiminen, vaan rinnalle tarvitaan lainsäädäntöä ja muita yhteiskunnallisia ohjauskeinoja. Eettisesti ja ekologisesti kestävämmän ruoantuotantojärjestelmän luomisessa ei saisi unohtaa eläinten hyvinvointia, painotti Koistinen.
Eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtaja kansanedustaja Jenni Pitko ja varapuheenjohtaja kansanedustaja Mia Laiho painottivat seminaarissa pitämissä puheenvuorissaan ihmisen vastuuta huolehtia muiden eläinlajien hyvinvoinnista. Tähän tarvitaan lainsäädännön lisäksi resursseja eläinsuojeluvalvontaan, toimijoiden välisen yhteistyön kehittämistä sekä huolellista päätöksentekoa.
Eläimen itseisarvon tunnustaminen jalostuksen lähtökohdaksi
Seminaarin päätöspuheenvuorossa eläinsuojeluasimies Saara Kupsala painotti, että eläinten jalostuksen perustana tulisi olla eläinten kunnioittaminen itseisarvoisina ja tuntevina olentoina. Eläinten jalostukseen ja hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä on hedelmällistä lähestyä monitieteisesti ja eri tahojen välisen yhteistyön kautta. Tutkimuksella on keskeinen rooli siinä, että jalostuksen vaikutuksista eläinten hyvinvointiin saadaan tietoa. Eläinten jalostusta olisi tärkeää kehittää jatkuvasti eläinten hyvinvointi huomioiden sekä pyrkiä kokonaisvaltaiseen ja tasapainoiseen jalostusvalintaan. Itseisarvon kirjaus eläinten hyvinvointilaissa toimisi tärkeänä periaatteena eläinten arvostuksen lisäämiseksi, ja voisi osaltaan tukea sitä, että jalostuksessa asetetaan etusijalle eläinten hyvinvointi ja terveys.
Lisätietoa
Eläinten hyvinvointikeskuksen YouTube-kanavalla on julkaistu Ida Thøfnerin ja Penny Hawkinsin esitykset (englanniksi). Seminaarin muiden asiantuntijoiden esitykset julkaistaan tekstitettynä Eläinten hyvinvointikeskuksen YouTube-kanavalla syksyllä.
Teksti: Taru Äkräs ja Saara Kupsala
Kuvat seminaarista: Kaisa-Reetta Seppänen