Kipu heikentää nuoren eläimen hyvinvointia monella eri tavalla. Se rasittaa elimistöä, kuluttaa voimavaroja, aiheuttaa negatiivisia tunteita sekä häiritsee unta ja oppimista. Kipu on sitä haitallisempaa, mitä nuorempi eläin on. Pahimmillaan varhain elämässä koettu voimakas kipu voi aiheuttaa eläimen elimistöön pysyviä muutoksia. Siksi nuoren eläimen kipua on ennaltaehkäistävä ja hoidettava tehokkaasti.
Vaikka kivun tehtävänä on suojella eläimen elimistöä, kivusta on myös paljon haittaa. Varsinkin nuoren eläimen kehittyvässä elimistössä kipu on hyvin ongelmallista, etenkin, jos kipu on voimakasta ja jatkuu pitkään. Kipu onkin sitä haitallisempaa, mitä pidempää se kestää ja mitä nuorempi kipua kokeva eläin on.
Kipu aiheuttaa eläimen elimistössä stressireaktion, negatiivisia tunteita ja voimakasta kuormitusta. Aikana, jolloin kasvava elimistö kohtaa muutenkin lukuisia haasteita, kivun vaatimat voimavarat ovat poissa esimerkiksi vasikan, varsan, karitsan tai porsaan kasvusta, kehityksestä sekä puolustusjärjestelmän toiminnasta. Lisäksi kipu häiritsee unta ja leikkimistä sekä aiheuttaa negatiivisia tunteita. Kivusta voi seurata nopeasti itseään pahentava noidankehä, kun kipu aiheuttaa elimistöä kuormittavaa stressiä ja negatiivisia tunteita, jotka puolestaan pahentavat kipukokemusta.
Kipu lisää kipua
Yksi kipuun liittyvistä ongelmista on se, että kipu lisää kipua. Kivulle herkistyminen tarkoittaa, että vaurioituneen kudoksen ja sen ympäristön kynnys aistia kipua on laskenut. Tämä kivun lisääntyminen johtuu vamman ja sen ympäristön alueella vaikuttavien vauriota korjaavien erilaisten tulehduksen välittäjäaineiden aiheuttamista paikallisista muutoksista. Tulehduksen välittäjäaineet saavat kipuhermot kuljettamaan kipuviestiä vaurioituneelta alueelta keskushermostoon aiempaa enemmän. Siksi vasikan nupoutusjäljen ja porsaan kastraatiohaavan alue kokee kivun voimakkaampana kuin terve kudos. Samalla eläimen keskushermoston toiminta muuttuu niin, että kipuviestin on entistä helpompaa kulkea vauriokohdasta aivoihin. Tällöin jokin kivulias asia, esimerkiksi neulanpisto, aiheuttaa aiempaa paljon voimakkaampaa kipua myös vammakohtaa ympäröivän terveen kudoksen alueella.
Jos nuoren eläimen kokema kipu on hyvin voimakasta, kestää pitkään tai siihen liittyy paljon negatiivisia tunteita, voi myös esiintyä kivulle herkistymisen vakavinta muotoa, allodyniaa. Silloin ennen kivuton asia, kuten kosketus, voidaan aistia kipuna. Joskus kivulle herkistyminen voi myös johtaa eläimen lisääntyneeseen herkkyyteen erilaisille ympäristötekijöille, kuten kylmälle ilmalle, tuulelle tai koville äänille.
Varhain koettu kipu herkistää
Eläinten nuorena kokeman kivun pitkäaikaisvaikutuksia on tutkittu vielä vähän. Pitkään jatkuvalle kivulle tyypillistä on se, että eläimen elimistön kipukokemusta lisäävät mekanismit ovat hyvin aktiivisia ja kipua normaalisti vaimentavat tekijät toimivat potilaan elimistössä tavallista huonommin. Esimerkiksi kipua käsittelevien aivoalueiden aktiivisuus ja niiden väliset yhteydet voivat olla lisääntyneet.
Tiedetään, että varsinkin varhain elämässä koettu kipu, tulehdus ja elimistöä kuormittava stressi voivat altistaa eläimen pitkään jatkuvalle kivulle ja kivulle herkistymiselle muuttamalla eläimen kipua aistivan järjestelmän rakennetta ja toimintaa. Pahimmillaan hyvin nuorena koettu voimakas kipu voi herkistää eläimen kokemaan kipu tavallista voimakkaampana koko loppuelämänsä ajan.
Tiedetään myös, että vasikoiden nupoutukseen liittyvä kipu voi pitkittyä. Lammasuuhien karitsointiin liittyvää kipua tutkittaessa huomattiin, että uuhet, jotka olivat itse vastasyntyneinä kokeneet kovaa kipua, kokivat myös karitsointiin liittyvän kivun voimakkaampana. Ihmisillä on todettu, että voimakas kipukokemus vastasyntyneenä kaksinkertaistaa riskin sairastua pitkään jatkuvaan kiputilaan aikuisena. Onkin siis tärkeää ennaltaehkäistä nuoren eläimen kokemaa kipua ja myös hoitaa kipua tehokkaasti.
Oppia ikä kaikki
Myös oppiminen vaikuttaa siihen, miten kipu koetaan. Eläimen aivojen tuottama kipukokemus ei aina olekaan samanlainen, vaan siihen vaikuttavat hyvin monet eri asiat.
Aikaisemmin koetut ja opitut asiat voivat voimistaa tai lievittää yksilön kokemaa kipua riippuen tilanteesta. Nuoren eläimen kehittyvät aivot eivät ole vielä oppineet millainen kipu on hälyttävää ja mitä kivun kanssa pitäisi tehdä. Siksi aivojen on suhtauduttava kaikkeen kipuun kuin se olisi hengenvaarallista. Nuorten eläinten kipuun on tästäkin syystä suhtauduttava vakavasti.
Kokemusten karttuessa yksilön suhtautuminen kipuun kehittyy. Saadessaan kipuviestin eläimen aivot käsittelevät sitä suhteessa kaikkeen muuhun saatavissa olevaan ja jo aiemmin opittuun tietoon. Suojellakseen elimistöä aivot voivat siksi yhdistää vaaralliseksi kokemansa tilanteen johonkin tiettyyn kipukokemukseen ja siksi tehdä normaalisti lievästä kivusta, kuten vaikkapa neulanpistosta, aivan sietämätöntä. Jos eläin esimerkiksi säikähtää kovasti elämänsä ensimmäistä lääkitystä, se voi kokea voimakasta kipua ja kokee pistämisen myös jatkossa hyvin kivuliaana. Sama toimii toki myös toisinpäin, jos eläin kokee olonsa luottavaiseksi ja turvalliseksi.
Kipu on epämiellyttävää – hyvästä syystä
Kipu on varoitus- ja suojajärjestelmä, jonka tarkoitus on pitää eläin vahingoittumattomana ja elossa. Siksi kipu vaatii aivojen jakamatonta huomiota. Erityisesti voimakkaan ja pitkään jatkuvan kivun onkin todettu häiritsevän eläinten keskittymistä, oppimista ja muistia.
On tarkoituksenmukaista, että kipu on mahdollisimman epämiellyttävä kokemus, jotta eläimet varmasti välttävät kipua, tekevät töitä päästäkseen siitä eroon, oppivat kivusta sekä muuttavat käyttäytymistään ja itselleen tärkeiden asioiden arvojärjestystä kivun seurauksena. Voidaankin ajatella, että kivun elimistöä suojaavien ominaisuuksien hinta on kivun epämiellyttävyys ja sen aiheuttama kärsimys. Kipukokemukseen liittyy ikäviä tunteita kuten ahdistusta sekä voimakas tarve päästä kivusta eroon.
Tiedetään myös, että kipu lisää negatiivisia tunteita ja aiheuttaa pessimismiä. Nupoutetut vasikat osoittavat pessimististä käyttäytymistä ja kyvyttömyyttä kokea mielihyvää. Kipu myös häiritsee eläimen unta. Toisaalta positiiviset tunteet kuten turvallisuuden tunne, mielihyvä ja rauhallisuus usein lievittävät eläimen kokemaa kipua.
Kipu on haaste
Kipu aiheuttaa eläimen elimistössä kuormittavan stressireaktion, johon liittyy voimakkaita negatiivisia tunteita. Nuorten eläinten hyvinvoinnille erittäin tärkeää on se, miten eläimet pystyvät haastavaan tilanteeseen sopeutumaan ja kuinka paljon elimistön voimavaroja haasteesta selviäminen niiltä vie. Mitä voimakkaampaa kuormittava stressi on, mitä pidempään se kestää tai mitä useampi haastava asia tapahtuu yhtä aikaa, sitä enemmän voimavaroja tilanteesta selviäminen eläimiltä vaatii.
Tärkeää on myös se, kuinka kauan kestää, että eläimen elimistön voimavarat palautuvat haastetta edeltäneelle tasolle. Puhutaankin stressireaktion aiheuttamasta ”biologisesta hinnasta”. Jos haasteesta selviäminen vie eläimen voimavaroja niin paljon, että eläin ei pysty sopeutumaan tilanteeseen, kuormittava stressi häiritsee sen elimistön normaalia toimintaa, eläimen hyvinvointi heikkenee, kasvu hidastuu ja eläin altistuu sairauksille.
Lisäksi kuormittava stressi vähentää etenkin nuoren eläimen kykyä vastata tuleviin haasteisiin ennen kuin elimistön voimavarat ovat taas palautuneet. Siksi elimistöä kuormittavat tilanteet, kuten kuljetus, muutto, kivulias toimenpide, vaihto maidolta juomarehuun tai lämpötilan lasku talven kynnyksellä altistavat nuoren eläimen sairastumisille. Voimia kuluttavan haasteen aikana elimistön puolustuskyky heikkenee hetkellisesti, jolloin taudinaiheuttajat pääsevät aiheuttamaan sairauden. Useiden ikävien asioiden yhdistämistä kannattaa välttää eläinten hoidossa. Esimerkiksi juuri kastroitua porsasta ei pitäisi siirtää pahnueesta toiseen.
Erityisen vaikea tilanne on pitkään jatkuvan kivun suhteen, sillä nuori eläin ei pysty sopeutumaan jatkuvasta kivusta johtuvaan pitkäaikaiseen kuormitukseen. Tämä rasittaa kehittyvää elimistöä ja vie yksilön voimavaroja. Pitkään jatkuessaan kivusta tuleekin haaste, jonka kanssa eläimen on selvittävä joka päivä.
Teksti: Ann-Helena Hokkanen
Kirjoittaja on tuotantoeläinten kipuun erikoistunut tutkija ja eläinlääkäri.
Hokkanen piti esitykset vasikoiden nupoutuskivusta ja sen hoidosta sekä porsaiden kastraatiokivun lievityksestä eläinsuojeluasiamiehen ja Eläinten hyvinvointikeskuksen järjestämissä Nautojen hyvinvointi ja Sikojen hyvinvointi -webinaareissa.
