Kirurginen kastraatio aiheuttaa karjuporsaille voimakasta kipua sekä akuuttia ja kroonista stressiä. Maa- ja metsätalousministeriön tilaaman selvityksen mukaan kirurgisesta kastraatiosta tullaan ennen pitkää luopumaan, mutta hallittu siirtymä edellyttää lisätutkimusta kastraation vaihtoehdoista Suomen oloissa. Siirtymäajalla tulisi käyttää toimenpiteen yhteydessä paikallispuudutusta kipulääkityksen lisäksi. Tässä blogikirjoituksessa käsitellään selvityksen sisältöä sekä tarkastellaan toimenpiteestä luopumisen keinoja.
Hallituksen ohjelmassa on kirjaus siitä, että porsaiden kastraatiosta luopumisen mahdollisuudet selvitetään ja että riittävä kivunlievitys taataan kivuliaissa toimenpiteissä. Lausuntokierroksella olleen eläinten hyvinvointilakiluonnoksen yhteydessä linjattiin, että hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti porsaiden kirurgisesta kastraatiosta luopumisesta teetetään selvitys. Säännökset porsaiden kirurgisesta kastraatiosta sisällytetään lakiesitykseen, kun lausuntokierrokselta saatu palaute ja selvitys ovat käytettävissä.
Maa- ja metsätalousministeriön tilaaman selvityksen laati sikojen sairauksien ja terveydenhuollon professori Mari Heinonen ja se julkaistiin helmikuun alussa. Selvityksen mukaan kirurgisesta kastraatiosta tullaan ennen pitkää luopumaan karjujen hyvinvoinnin takia. Toimenpiteen ongelmat on tunnistettu pitkään, mutta toistaiseksi siitä luopumiseksi ei ole tehty edistysaskeleita vapaaehtoisin toimin. Kirurginen kastraatio on halpa toimenpide, kun taas vaihtoehtoihin siirtyminen vaatii lisätutkimusta ja nykyisten käytäntöjen muuttamista, mikä lisää kustannuksia etenkin siirtymäaikana.
Selvityksessä esitetään, että jos toimenpide kielletään lainsäädännöllä, siirtymäajan tulisi olla pitkä, noin 10–15 vuotta. Toisaalta useat muuttuvat tekijät vaikeuttavat siirtymäajan määrittämistä. Hallittu siirtymä edellyttää lisätutkimusta kirurgisen kastraation vaihtoehdoista.
Kirurgisesta kastraatiosta luopuminen ei näillä näkymin tapahdu lähivuosina, joten selvityksessä ehdotetaan, että Suomessa alettaisiin kolmen vuoden siirtymäajalla käyttää kastraation yhteydessä kipulääkityksen lisäksi paikallispuudutusta, jonka tuottaja tekisi itse. Tämä edellyttää eläinlääkelainsäädännön muuttamista ja tuottajien koulutusta toimenpiteeseen.
Puudutus auttaa vähentämään kipua kastraation aikana ja jonkin aikaa sen jälkeen. Kyseessä ei ole kuitenkaan optimaalinen vaihtoehto, todetaan selvityksessä: lopullisena tavoitteena on päästä kokonaan eroon kirurgisesta kastraatiosta. Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Saksassa porsaiden kastrointi ilman puudutusta tai nukutusta on kielletty.
Kirurginen kastraatio aiheuttaa voimakasta kipua
Suomessa eläinsuojeluasetus sallii enintään seitsemän päivän ikäisen karjuporsaan kastroinnin avoimella leikkausmenetelmällä kudoksia repimättä pätevän henkilön suorittamana. Kirurgisessa kastraatiossa iho viilletään auki kiveksiin saakka, kivekset vedetään ulos kivespussista ja siemennuora leikataan poikki. Toimenpide suoritetaan veitsellä tai kastraatiopihdeillä ja se kestää alle minuutin. Toimenpide toteutetaan Suomessa noin miljoonalle karjuporsaalle vuosittain.
Kastrointi aiheuttaa voimakasta kipua karjuporsaille leikkauksen aikana. Tulehdusreaktiosta aiheutuva kipu jatkuu muutaman päivän kastroinnin jälkeen. Osa kastraatiohaavoista tulehtuu, ja kastroitujen porsaiden kuolleisuus on suurempi kuin kastroimattomien. Kastraatio vaikuttaa myös emakon ja muiden pahnueen porsaiden käyttäytymiseen.
Suomessa lihatalot edellyttävät tulehduskipulääkkeen antamista kirurgisen kastraation yhteydessä, ja tuottaja voi saada korvausta kipulääkityksen kustannuksiin eläinten hyvinvointikorvausten kautta. Tulehduskipulääke vähentää leikkauksen jälkeistä kipua, muttei leikkauksen aikaista kipua.
Täyskarjujen kasvatus ja immunokastraatio ovat vaihtoehtoja kirurgiselle kastraatiolle
Karjuporsaat kastroidaan lihaan erittyvän karjunhajun välttämiseksi. Joidenkin karjujen lihaan kehittyy karjunhajua niiden tullessa sukukypsiksi, ja osa kuluttajista kokee hajun epämiellyttävänä lihaa kypsennettäessä. Selvityksessä tarkasteltiin täyskarjujen kasvatusta ja immunokastraatiota vaihtoehtoina kirurgiselle kastraatiolle.
Täyskarjukasvatuksessa karjut kasvatetaan leikkaamattomina karjuina, jolloin ne teurastetaan nuorempina karjunhajun riskin vähentämiseksi. Täyskarjut käyttäytyvät jonkin verran aggressiivisemmin ja levottomammin kuin kastroidut siat. Niiden kasvatus vaatii osaamista sekä enemmän tilaa, ja ne täytyy kasvattaa erillään naarassioista. Hollannissa, Iso-Britanniassa, Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa valtaosa karjuista kasvatetaan kastroimattomina karjuina.
Täyskarjukasvatuksessa teurastamoiden tulee kehittää menetelmiä karjunhajuisten ruhojen tunnistamiseksi. Esimerkiksi Hollannissa karjunhajuiset ruhot tunnistetaan ihmisnenän avulla, Tanskassa kemiallisella menetelmällä. Karjuhajuisten ruhojen osuutta voidaan minimoida esimerkiksi ruokinnalla, jalostuksella ja olosuhteiden hallinnalla. Lisäksi karjunhajuiset ruhot on voitava käyttää taloudellisesti sellaisiin tuotteisiin, joissa karjunhaju ei ole tunnistettavissa.
Immunokastraatiossa karjulle annetaan kaksi kertaa rokote, jonka tuottamat vasta-aineet neutraloivat sukupuolihormonin vaikutuksen eivätkä karjun kivekset kehity. Toinen rokotus annetaan noin 4–6 viikkoa ennen teurastusta, johon saakka karjut yleensä käyttäytyvät karjujen tavoin, joten kasvatusolosuhteista täytyy huolehtia vastaavasti kuin täyskarjukasvatuksessa. Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa immunokastroidaan 1–2 prosenttia karjuista, Belgiassa noin kymmenen prosenttia.
Selvityksen mukaan täyskarjukasvatus ja immunokastraatio ovat taloudellisesti mahdollisia vaihtoehtoja tilatasolla. Täyskarjujen ja immunokastroitujen karjujen rehuhyötysuhde on parempi kuin kirurgisesti kastroiduilla karjuilla. Siirtyminen näihin vaihtoehtoihin edellyttää huolellista suunnittelua ja tuottajien neuvontaa. Tuottajat voisivat siirtyä näihin vaihtoihin, jos teurastamot alkaisivat ottaa vastaan immunokastroituja karjuja ja täyskarjuja siten, että tuottaja saisi niistä riittävän korvauksen.
Tutkimusta tarvittaisiinkin eri vaihtoehtojen taloudellisista vaikutuksista teurastamoissa, jotka liittyvät esimerkiksi karjunhajun testauksen ja ruhojen erottelun kustannuksiin sekä karjunhajuisten ruhojen taloudelliseen käyttöön.
Kirurgisesta kastraatiosta luopuminen vaatii useita toimenpiteitä
Vaihtoehtojen käyttöönotto tarkoittaisi merkittäviä muutoksia nykyisessä toiminnassa niin tilatasolla kuin teurastamoissa. Siirtyminen kirurgisen kastraation vaihtoehtoihin edellyttää lisätietoa, ja selvityksessä esitetäänkin, että valtion tulisi rahoittaa asiaa koskevaa tutkimusta. Tutkimuksen toteutukseen tarvitaan elinkeinon aktiivista mukanaoloa. Lisätutkimusta tarvitaan esimerkiksi täyskarjujen kasvattamisesta ja siitä, kuinka se onnistuu nykygenetiikalla ja pitkähäntäisillä sioilla, karjunhajun vähentämisen keinoista muun muassa ruokinnalla ja jalostuksella, karjunhajuisten ruhojen tunnistamisesta ja erottelemisesta teurastamoissa ja niiden taloudellisesta käytöstä sekä kuluttajien suhtautumisesta kastraation vaihtoehtoihin.
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on antanut vuonna 2021 kannanoton karjuporsaiden hyvinvointia heikentävästä kirurgisesta kastraatiosta. Kannanotossaan neuvottelukunta esitti, että maa- ja metsätalousministeriö rahoittaisi tutkimustoimintaa, jolla selvitetään parhaita käytäntöjä kirurgisesta kastraatiosta luopumisen kaupallisten ja teollisten esteiden purkamiseksi lihanjalostuksessa ja alkutuotannossa. Lisäksi on tarpeen tukea suunnitelmallisesti korvaavien menetelmien käyttöönottoa kotimaisessa kasvatuksessa. Myös tuottajille ja kuluttajille tulisi suunnata tiedotusta kirurgisen kastraation vaihtoehdoista.
Jo vuonna 2010 allekirjoitetussa julkilausumassa eurooppalaiset sika-alan toimijat ja sidosryhmät asettivat tavoitteeksi porsaiden kirurgisesta kastraatiosta luopumisen vuoteen 2018 mennessä, mutta tavoitteen saavuttamisessa määräaikaan mennessä ei onnistuttu. Osassa Euroopan maita kuitenkin karjuporsaiden kirurginen kastrointi on vähentynyt ja täyskarjujen kasvatus on lisääntynyt, osassa on puolestaan kehitetty nukutuksen ja puudutuksen käyttöä ja jälkikivun lääkitystä. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää konkreettisia panostuksia vaihtoehtojen käyttöönottoon.
Lainsäädännön on ohjattava kirurgisesta kastraatiosta luopumiseen
Valmisteilla oleva eläinten hyvinvointilaki tulee määrittämään eläinten hyvinvoinnille asetettavat yleiset lainsäädännölliset vaatimukset pitkälle tulevaisuuteen. Luonnoksen mukaan lain tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia ja suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla niiden hyvinvoinnille aiheutuvalta haitalta.
Eläimen hyvinvoinnin näkökulmasta olisi parasta ensisijaisesti välttää kivuliaita toimenpiteitä kokonaan, kun toimenpide ei ole eläimen hyvinvoinnin kannalta perusteltua ja muita keinoja on käytettävissä. Kirurgiselle kastraatiolle on olemassa vaihtoehtoja, joita on jo useassa Euroopan maassa otettu käyttöön pääosin täyskarjukasvatuksen muodossa. Eläinten hyvinvointilaissa tuleekin kieltää porsaiden kirurginen kastraatio määräajan kuluessa. Porsaiden hyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää, että kirurgisesta kastraatiosta luovutaan mahdollisimman lyhyellä siirtymäajalla.
Toimenpiteestä asteittaista luopumista on tarpeen aktiivisesti edistää ohjaamalla tutkimusrahoitusta vaihtoehtojen tutkimiseen, tukemalla korvaavien menetelmien käyttöönottoa sekä neuvonnan ja tiedotuksen keinoin.
Kaikkien eläinten kipua tulee lievittää asianmukaisesti. Siirtymäajan aikana tulee kastraation yhteydessä edellyttää pakollista paikallispuudutusta kipulääkkeen lisäksi, kuten jo useiden Euroopan maiden lainsäädännössä edellytetään.
Saara Kupsala
Lisätietoa
Mari Heinonen 2021: Kastraatioselvitys.
Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 3.2.2022: Sikojen kirurgisesta kastraatiosta luopuminen edellyttää yhteistyötä laajalla rintamalla.
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan kannanotto 1/2021 maa- ja metsätalousministeriölle: Karjuporsaiden kastraatio.
