Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi eläimille tehtävistä toimenpiteistä ja keinollisen lisäämisen menetelmistä
Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle, 7.12.2023.
Lausuntopyynnön viite: VN/28062/2023.
Kiitämme mahdollisuudesta lausua asetusluonnoksesta sekä lisäajasta lausunnon antamiseen. Kyseessä on merkittävä ja laaja-alainen, usealle asiantuntemusalueelle ulottuva säädösuudistus, joten asetusluonnokseen perehtymiseen ja lausumiseen olisi ollut tärkeää antaa enemmän aikaa, jotta eri eläinten hyvinvointiin vaikuttavat asiat tulevat tarpeeksi huomioiduksi. Osien toimenpiteiden osalta, esimerkiksi kalojen merkintämenetelmistä, olisi ollut syytä tehdä laajempia arvioita Suomen oloissa. Pykälien perusteluissa on käsitelty riittämättömästi vaikutuksia eläinten hyvinvointiin. Perustelut keskittyvät toimenpiteiden tarpeellisuuteen nykyisten käytäntöjen jatkumisen kannalta eivätkä eläinten hyvinvoinnin kannalta.
Eläimille tehtäviä toimenpiteitä koskeva sääntely on ollut vanhentunutta. Asetusluonnokseen sisältyykin useita uudistuksia, jotka parantavat eläinten hyvinvointia ja ajantasaistavat lainsäädäntöä nykypäivään. Pidämme myönteisenä kivuliaiden toimenpiteiden rajaamista eläinten pidon kehittymisen myötä sekä sääntelyn laajentamista koskemaan myös esimerkiksi kaloille tehtäviä toimenpiteitä, joista ei ole säädetty lainkaan voimassa olevassa lainsäädännössä. Toisaalta asetusluonnoksessa ehdotetaan edelleenkin sallittavaksi useita kivuliaita toimenpiteitä ilman riittävää kivunlievitystä. Toimenpiteen tavanomaisuus tai yleisyys ei ole eettisesti kestävä perustelu aiheuttaa eläimille kipua. Tavoitteena pitäisi olla, että kivuliaasta toimenpiteestä luovutaan. Mikäli se ei ole mahdollista, tulee toimenpiteen aikana ja sen jälkeen käyttää eläimelle turvallista ja tehokasta kivunlievitystä. Näistä tarvitaan lisää tutkittua tietoa.
Kipu heikentää laaja-alaisesti eläimen hyvinvointia. Monet toimenpiteet tehdään nuorille eläimille. Nuorena koettu voimakas kipu on kuitenkin eläimelle erittäin haitallista. Kipu aiheuttaa elimistössä stressireaktion kuluttaen voimavaroja ja heikentäen unta. Seurauksena voi olla myös kivulle herkistyminen, jolloin kivulias kokemus voi haitallisesti ohjelmoida yksilön kipukokemusta entistä kivuliaammaksi koko loppuelämän ajaksi.
Suomessa on vältetty käyttämästä monia toimenpiteitä, jotka muualla ovat edelleenkin tavallisia. Eläintenpito on kehittynyt viime vuosikymmeninä siten, että monet aiemmin välttämättöminä pidetyt toimenpiteet eivät ole enää tarpeellisia. Lisäksi merkintämenetelmät ovat kehittyneet ja monista kivuliaista merkintämenetelmistä on voitu luopua. Lainsäädännön tulisi ohjata merkintöjen ja muiden toimenpiteiden jatkuvaa kehitystä eläinystävällisempään suuntaan. Lainsäädännön tulisi turvata myös tehokas kivunpoisto, joka kattaa myös jälkikivun hoidon.
Pykäläkohtaiset kommentit:
3 § Sallitut merkintämenetelmät
On myönteistä, että sallittujen merkintämenetelmien listalta on karsittu pois nykyisin tarpeettomia, invasiivisia menetelmiä, kuten sian, naudan, lampaan ja vuohen korvien rei’ittäminen ja loveaminen sekä hevosen merkitseminen kylmäpoltolla.
Pidämme myönteisenä sitä, että sallittuihin merkintämenetelmiin ei ole listattu koe-eläiminä kasvatettujen jyrsijöiden korvien rei’ittämistä ja loveamista. Kyseessä on kivulias toimenpide, ja on tärkeää, että tämä asetus edistää sen korvautumista eläinystävällisemmällä vaihtoehdolla. Mikäli jyrsijöiden korvien rei’ittäminen ja loveaminen sallitaan, toimenpiteen yhteydessä on käytettävä kivunlievitystä.
Kohdat 1 ja 2: Mikrosirujen ja korvamerkkien koosta suhteessa eläimen kokoon tulisi mainita perusteluissa. On tärkeää vaatia laitteiden kehitystä eläinystävällisemmiksi. Korvamerkkien asettaminen aiheuttaa kipua ja lisää riskejä tulehduksille, joten asettamistekniikassa ja laitteissa on parantamisen varaa. Mikrosiru olisi korvamerkeille vähemmän eläimille haittaa aiheuttava vaihtoehto, ja esimerkiksi sioilla havaittu toimivaksi vaihtoehdoksi. Merkintävälineiden ja merkkien kehityksessä tulisi kivuttomuus ja haittaamattomuus asettaa etusijalle. Kivunlievityksen mahdollisuutta kaikkien sorkkaeläinten korvamerkkien asettamisen yhteydessä tulisi selvittää.
Kohta 3: Porojen korvien loveamiselle tulisi selvittää vähemmän kivuliaita vaihtoehtoja. Kipulääkityksen mahdollisuutta toimenpiteen yhteydessä tulisi tutkia, sillä kastraatiokipuun annettu lääkitys on osoittautunut lupaavaksi tavaksi hoitaa poron kipua.
Kohdat 5, 6 ja 7: On epäjohdonmukaista, että sian ja tuotantokanin saa tatuoida ilman minkäänlaista kivunlievitystä, mutta koiran ja kissan tatuointi vaatii anestesiaa. Kaikki nisäkkäät tuntevat yhtä lailla kipua ihmisen asettamasta käyttötarkoituksesta riippumatta, ja kaikkien eläinten kipua tulee ehkäistä ja hoitaa tehokkaasti. Tatuointi on vanhentunut ja kivulias merkintämenetelmä. Jos tatuointia käytetään, tulisi asetuksessa edellyttää pyrkimystä tatuointitekniikoiden kehittämiseksi ja tatuointien pienentämiseksi. Tarpeettomista tatuoinneista tuntoherkille alueille, kuten korviin tulisi päästä eroon.
EU:n eläintunnistamislainsäädäntö edellyttää sikojen merkintää tatuoinnilla. Sikojen tatuoinnin yhteydessä tulisi käyttää asianmukaista kivunlievitystä ja selvittää eläinystävällisempiä merkintätapoja, jotta kivuliaista tatuoinneista päästään eroon.
Tuotantoeläimenä pidettävän kanin tatuointia ei tule sallia. Kotimainen kanintuotanto on pienimuotoista ja vertautuu lemmikkikanin pitoon, eikä kaneja tatuoida yleisesti. Merkinnän tarpeellisuus on kyseenalainen. Makeran rahoittaman tuotantokanien hyvinvointi hankkeen (2020–2022) tilakäyntien aikana ei havaittu tatuoituja kaneja tai tullut esiin tarvetta tatuoida kaneja. Siitoskanit kyettiin tunnistamaan yksilöllisesti ja niillä oli useimmiten nimilaput pitopaikan ovella.[1] Siitoskanit on mahdollista merkitä muilla kivuttomammilla tavoilla, kuten mikrosirulla. Mikäli tuotantokanien tatuointi sallitaan, sen tulee voida tehdä ainoastaan eläinlääkärinammatin harjoittaja anestesiaa käyttäen.
Koirien ja kissojen tatuointia ei tule enää sallia. Mikrosiru on käytännössä korvannut tatuointien tarpeen.
Kohdat 8 ja 11: Lintujen kaularenkaan sekä nisäkkäiden kaularenkaan ja pannan osalta tulisi asettaa tarkempia kriteereitä seurantalaitteille, huomioiden laitteen paino ja koko suhteessa eläimen painoon ja kokoon sekä se, kuinka seurantalaite muuten mahdollisesti haittaa eläimen normaalia käyttäytymistä. Samoin merkintälaitteen irtoamisesta tai irrottamisesta tulisi säätää. Esimerkiksi eläimen kasvaessa tai sen lihoessa talvea kohti kaulapanta voi aiheuttaa haittaa.
Kohta 9: Anestesian vaatimus kalojen merkinnöissä on tärkeä asia ja selkeä parannus nykyiseen säädöstilaan. Anestesia ei poista merkintään liittyvää jälkikipua. Kalojen merkintöjen yhteydessä tulisi edellyttää kivunlievitystä. Kaloille soveltuvia kipulääkkeitä tulisi tutkia ja selvittää.
Kalojen sallittuja merkintätapoja on pykälässä listattu useita. Selkeintä olisi, että rasvaeväleikkauksia lukuun ottamatta pääsääntöisesti niihin olisi syytä hakea hankelupaa. Hankelupalautakunnan arvioinnin avulla varmistetaan, että tutkimuksessa käytetään vähiten haittaa aiheuttavaa merkintämenetelmää ja merkinnän käyttötarve harkitaan.
Merkintämenetelmien mahdollisia haittoja kalojen hyvinvoinnille ei ole arvioitu asetusluonnoksen perusteluissa riittävästi. Ruotsin 3R-keskuksen kalojen merkintämenetelmiä tarkastelevassa raportissa arvioidaan merkitsemistapoja sen mukaan, miten merkintä vaikuttaa kalojen kuolleisuuteen ja lisääntymiseen. Sen sijaan kalan kokemusta merkinnän kivuliaisuudesta ei raportissa arvioitu. Ulkoisten merkkien käyttö lisää riskiä tulehduksille ja haavaumille. Raportin mukaan on riskinä, että kala voi takertua ulkoisesta merkistä kasvillisuuteen tai muihin vedenalaisen ympäristön rakenteisiin, mikä aiheuttaa vaurioiden syntymisen vaaran. Ulkoiset merkit voivat vaikuttaa myös kalojen uintikykyyn ja lisätä kalojen tarvetta käyttää enemmän energiaa uimiseen. Merkin asentaminen ruumiinonteloon lisää riskiä tulehduksille. Merkin koko ja paino suhteessa kalan kokoon ja painoon vaikuttavat myös siihen, millaisia haittoja merkistä voi koitua kalalle.[2]
On myönteinen asia, että asetuksessa ei sallita muita eväleikkauksia kuin rasvaeväleikkaus. Kalankasvatuksessa ja istutuksissa käytetyille merkinnöille olisi etsittävä korvaajia.
Kohta 12: Matelijan ja sammakkoeläimen värielastomeeri-injektiomerkinnän voi tehdä asetusluonnoksen mukaan ilman kivunlievitystä tai anestesiaa. Voisi olla syytä harkita, että kyseisen merkintämenetelmän käyttöön tulisi hakea hankelupaa.
Kohta 13: Pykälässä 3 yksittäin sallitut merkintämenetelmät vaihtelevat täysin kivuttomasta eläinten ruumiinosien silpomiseen, ja ensimmäisen momentin 13. kohta sallii kaikki vastaavat merkintätavat. Tämä vesittää pykälän eläinsuojelullisen merkityksen, varsinkin kun anestesiaa tai kivunlievitystä ei edellytetä muissa merkintämenetelmissä pykälän 3. momentin mukaan. Kohta on muutettava seuraavasti: 13) eläimen merkintä muulla kivuttomalla menetelmällä. On tärkeää, nimetä jokin taho seuraamaan, arvioimaan ja ohjeistamaan merkintämenetelmien hyvinvointivaikutuksista, jotta merkintämenetelmät kehittyvät jatkuvasti vähemmän haitallisiksi eläimille, esimerkiksi siirrytään entistä pienempiin ja kevyempiin ja ei-invasiivisiin merkintöihin.
4 § Naudan ja vuohen sarvenaiheiden tuhoaminen ja sarvien poistaminen
Kiitämme, että vuohien nupoutus on jatkossa vain eläinlääkärin tekemä toimenpide ja että vasikoiden nupoutuksessa edellytetään eläinlääkärinammatin harjoittajan antamaa asianmukaista anestesiaa ja kivunlievitystä. Nupoutus aiheuttaa kipua viikkoja nupoutuksen jälkeen. Pykälässä on syytä selkeästi tulla esiin myös tarve hoitaa nupoutuksen jälkeistä kipua. Nupoutusta tai sarvien poistamista ei pidä tehdä, jos eläin on sairas.
Nupoutuksen tarvetta voidaan poistaa eläintilojen kehittämisellä tilavammiksi ja eläinjalostuksella. Perusteluissa tulee tuoda esiin tarve kehittää nupoja eläimiä esimerkiksi uusia jalostusmenetelmiä hyödyntäen.
5 § Kastraatio ja sterilisaatio
2. mom kohta 1: Porojen kastraatio siemenjohtimet murskaamalla on kivulias toimenpide. Tulehduskipulääkkeen vaatimus toimenpiteen yhteydessä on hyvä, mutta riittämätön edistysaskel. Poron kastraatiokivun hoitoa on alettu tutkia vasta hiljattain ja tutkimustietoa on vähän. On ongelmallista, että porojen kastraatio ilman asianmukaista kivunlievitystä sallitaan asetusluonnoksen mukaan jatkossakin. Porojen kastraatio ilman anestesiaa tulee kieltää siirtymäajalla. Maa- ja metsätalousministeriön tulee kiireellisesti selvittää vaihtoehtoja poron kastroinnille sekä kastraatiokivunhoidon mahdollisuuksia huomioiden poronhoidon monimuotoisuus. Selvitettäviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi kastraatiosta luopuminen, immunokastraatio tarhatuille poroille, hirvasteurastus joillain alueilla sekä poroille sopivat kivunlievitysmenetelmät.
Poronhoitoalueen sisäpuolella kesyjen porojen kastraation tulee voida tehdä ainoastaan eläinlääkärinammatin harjoittaja, ja toimenpiteessä on käytettävä asianmukaista anestesiaa ja kivunlievitystä. Eläinten hyvinvointilain 12 §:n mukaan eläin on totutettava käsittelyyn ja pito-olosuhteisiin, jos se on pidettävän eläinlajin ja eläinten pitomuodon kannalta tarkoituksenmukaista.
2. mom kohta 2: Porsaiden kirurgisessa kastraatiossa tulee edellyttää toimenpiteen yhteydessä annettavan kivunlievityksen lisäksi tulehduskipulääkkeen antamista kastraatiota seuraavana päivänä. Kastraation jälkeinen kipu kestää useamman päivän. Yhdellä kipulääkeannostuksella voidaan vähentää leikkauksen jälkeistä kipua noin vuorokauden ajan. Heinosen selvityksen mukaan porsaalle sopivia suun kautta annettavia tai pitkävaikutteisia kipulääkkeitä ei ole saatavilla Euroopassa. Selvityksessä suositellaan tulehduskipulääkkeen antamista kaksi kertaa.[3] Asianmukainen kivunlievitys tulee turvata lainsäädännön vähimmäisvaatimuksena. Ei ole riittävää, että jälkikivunhoidosta huolehtiminen jää vapaaehtoisuuden varaan. Porsaan kastroinnissa tulee huomioida porsaan kunto: liian pientä tai sairasta porsasta ei tulisi kastroida.
6 § Keinollisen lisäämisen ja lisääntymisterveyden sallitut menetelmät ja toimenpiteet
On tarpeen, että säädetään alaikäraja munasolujen ja alkioiden keräämiseen. Keinollisessa lisääntymisessä munasolujen ja alkioiden keruu ja alkionsiirto voivat aiheuttaa kipua ihmisellä ja näin olleen todennäköisesti toimenpide voi olla kivulias myös osalla eläimistä. Tässä kohden olisi siis edellytettävä kivunhoitoa.
Asetuksessa ei ole kiinnitetty huomiota koiraseläinten hyvinvointiin sperman keräyksen yhteydessä. Asetuksessa tulisi huomioida mm. siemenenottajan osaaminen, eläinten käsittely, menetelmät ja eläimen riittävä terveys toimenpiteeseen.
Keinosiemennys estää normaalin lisääntymiskyvyn ilmenemisen. Eläinten hyvinvointilain 25 §:n mukaan eläintä ei saa käyttää jalostukseen, jos se ei perinnöllisen ominaisuuden tai sairauden vuoksi kykene lisääntymään luonnollisella tavalla. Esimerkiksi kalkkunakukkojen astumiskyky on kyseenalainen jalostuksen aikaansaaman sukupuolten kokoeron takia. Samoin uroskoira voi osoittautua liian sairaaksi astuakseen luonnollisesti, vaikka keinollisen lisäämisen menetelmien avulla voitaisiin jälkeläisiä saada aikaan.
7 § Eläintenpitoon liittyvät välttämättömät toimenpiteet
On hyvä asia, että monia vanhassa eläinsuojeluasetuksessa sallittuja toimenpiteitä on karsittu pois. On erittäin tärkeää, että jatkossa ei sallita enää porsaiden hampaiden katkaisua ja hiontaa emakon nisävaurioiden ehkäisemiseksi, karjun torahampaiden katkaisua eikä siitokseen käytettävän kukon taaksepäin tai sisäänpäin osoittavan varpaan katkaisemista ilman eläinlääketieteellistä syytä. Porsaiden hampaiden hionta on stressaava toimenpide, jossa on riskejä kipua aistivan kudoksen vaurioitumiselle, mikä voi johtaa lyhyt- ja pitkäkestoiseen kipuun. Hampaiden katkaisu on kivulias toimenpide.[4] Siitoskukon varpaan typistys aiheuttaa akuuttia ja kroonista kipua, ja nykyisin on keinoja ehkäistä mm. pito-olosuhteiden järjestämisellä kukkojen liiallista aggressiivisuutta. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n tieteellisessä arvioinnissa onkin suositeltu välttämään kaikkia mutilaatioita emopolven kanojen kasvatuksessa.[5]
Kohta 1: Pidämme myönteisenä sitä, että vasikan tai hiehon ylimääräisen vetimen poisto sallitaan vain eläinlääkärin tekemänä asianmukaista kivunlievitystä käyttäen. Asianmukainen kivunlievitys on selvitetty yksityiskohtaisesti kastraation ja nupoutuksen yhteydessä. Asianmukainen kivunlievitys lienee samankaltainen myös tässä toimenpiteessä.
Kohta 2: Nenärenkaan asettamisesta tulisi täsmentää, että se tehdään vain sonneille. Nenärenkaan asettaminen sonnille ei ole välttämätöntä, jos käsittelytilat ovat riittävät sonnien turvallista käsittelyä silmällä pitäen.
Kohta 4: Koe-eläiminä pidettäviltä geenimuunnelluilta jyrsijöitä otetaan tyypillisesti kudosnäyte korvasta tieteellisessä tutkimustarkoituksessa. Yleisesti näyte on saatu korvamerkinnän yhteydessä. Toimenpide aiheuttaa kipua, ja olisi selkeintä, että siihen haettaisiin hankelupaa. Kivunlievitystä tulisi edellyttää korvasta leikatun kudospalan ottamisen yhteydessä kuin hännänpäästäkin leikattavan kudospalan yhteydessä. Tällaiseen samanlaisena toistuvaan rutiinitoimenpiteeseen tulisi aktiivisesti hakea korvaavia menetelmiä, jotka olisivat eläinystävällisempiä.
Perusteluissa tulisi tarkemmin antaa esimerkkejä siitä, millaisten kudosnäytteiden ottaminen katsotaan vähäistä kipua ja kärsimystä aiheuttavaksi. Asianmukaista kivunlievitystä tulisi käyttää.
Kohta 5: Minkin kynnen katkaiseminen aiheuttaa tarpeetonta kipua eikä toimenpidettä tule sallia. Eläinten hyvinvointilain 12 §:n mukaan eläin on totutettava käsittelyyn ja pito-olosuhteisiin. Myös tarhatut minkit tulisi totuttaa käsittelyyn siten, että verinäyte on mahdollista ottaa ilman tarvetta kynnen katkaisuun. Mikäli toimenpide kuitenkin sallitaan, on sen yhteydessä annettava kipulääkettä sekä tulisi asettaa rajoja siitä, montako kynttä yksilöltä voidaan elämän aikana katkaista ja montako kertaa samaa kynttä.
8 § Ulkonäön muuttamiseen tähtäävät ja muut kielletyt toimenpiteet
Pidämme myönteisenä, että koirien kannuskynsiä ja -varpaita ei saa enää poistaa muista kuin eläinlääketieteellisistä syistä. Selkeyden vuoksi kiellettyjen toimenpiteiden listaan olisi hyvä lisätä kukon varpaan katkaiseminen. Yksinkertaisinta olisi kieltää kaikkien eläinten kynsien ja varpaiden poistaminen muista kuin eläinlääketieteellisistä syistä. Kiitämme myös sitä, että lintujen siipisulkien leikkaamisen kielto on sisällytetty listaan.
On myönteinen asia, että typistettykorvaisia ja -häntäisiä koiria ei saa olla enää esillä missään näyttelyissä tai kilpailuissa, ilman poikkeuksia.
9 § Kelpoisuus keinosiementämiseen
Pykälässä esitetyn lajilistan ulkopuolelle jää paljon eläinlajeja, joiden siementäjän pätevyydestä ei säädellä. Näillä lajeilla ei ehkä keinosiemennystä tällä hetkellä harjoiteta, mutta olisi syytä varmuuden vuoksi säätää, että muiden lajien kohdalla kelpoisia ovat vain eläinlääkärit.
Siipikarjan keinosiementäjältä tulisi edellyttää asianmukaista koulutusta.
10 § Kelpoisuus muiden keinollisen lisäämisen toimenpiteiden tekemiseen
Koe-eläiminä pidetään yleisimmin pieniä jyrsijöitä. Ehdotuksen mukaan munasolujen keräämisen ja alkionsiirron koe-eläimiltä voi tehdä muu kuin eläinlääkärin ammatinharjoittaja. Koe-eläinten tuntoisuus ei ole vähäisempää kuin muidenkaan eläinten, eikä ole perusteltua olettaa, että keinollisen lisääntymisen menetelmien suoritus olisi teknisesti helpompaa koe-eläinten kuin muiden eläinten kohdalla. Päinvastoin tällaiset tekniikat vaativat leikkausta. Se että, koe-eläimille tehdään paljon enemmän kipua aiheuttavia toimenpiteitä, ei ole eläinten hyvinvointilain tarkoituksesta johdettava peruste kiinnittää vähemmän huomiota keinollisen lisäämiseen liittyvän toimenpiteen tekijän osaamiseen.
11 § Muiden eläinten kuin hevoseläinten keinosiementämisen koulutus ja 12 § hevoseläinten keinosiementämisen koulutus
Koulutuksen tulisi sisältää myös eläinten käsittelyn taitoja sekä lajityypillisen käyttäytymisen, hyvinvoinnin ja tuntoisuuden ymmärrystä. Koulutuksen tulisi sisältää myös tietoja jalostuksen merkityksestä eläinten hyvinvoinnille.
Tällainen koulutus pitäisi vaatia kaikilta selkärankaisten eläinten keinosiementäjiltä.
14 § Porsaiden kirurgisen kastraation koulutus
Pidämme listattuja koulutuksen kokonaisuuksia tervetulleina, ja kokonaisuuksissa katetaan hyvin esimerkiksi porsaiden käsittelyä, kipua ja stressin tunnistamista. Porsaiden kastrointikoulutuksen vaatimuksiin olisi tarpeen lisätä, että koulutuksen suorittaneen henkilön tulee osata tunnistaa porsas, joka ei ole kastrointikelpoinen, esimerkiksi sairas tai liian pieni porsas.
Kuten keinosiementämisen koulutuksen osalta (11 § ja 12 §), myös tähän pykälään tulee kirjata, että porsaiden kirurgisen kastraation koulutuksen käytännön osaaminen on osoitettava näytöllä ennen koulutuksen hyväksyttyä suorittamista. Porsaiden kirurgisesta kastraatiosta luopumista valmisteleva työryhmä katsoi, että puudutuskoulutuksen tulisi sisältää teoriaosuuden lisäksi näyttökoe, jossa osaaminen puudutuksen antamiseen osoitetaan käytännössä. Näyttökokeen tulisi vastaanottaa eläinlääkäri paikan päällä.[6]
15 § Porsaiden kirurgisen kastraation koulutuksen järjestäjä
Pykälään tulee kirjata, että porsaiden kirurgisen kastraation näytön saa ottaa vastaan vain eläinlääkärinammatin harjoittaja (vrt. 14 §). Näytön vastaanottajan tulee olla riippumaton tuottajasta ja omata osaamista eläinten hyvinvoinnin alalta.
Marianna Norring
Asiantuntija
Saara Kupsala
Eläinsuojeluasiamies
Viitteet
[1] Kokko, E. Selvitys tuotantokanitiloista Suomessa: kanien pito-olosuhteet ja hyvinvointi. Eläinlääketieteen lisensiaatintutkielma 2022.
[2] Axelsson, M. et al. 2020. Fish identification, marking and tagging methods. The Swedish 3Rs Center report.
[3] Mari Heinonen 2021: Kasraatioselvitys.
[4] EFSA Panel on Animal Health and Welfare, 2022. Scientific Opinion on the welfare of pigs on farm. EFSA Journal 2022;20(8):7421, 315 pp. https://doi.org/10.2903/j.efsa.2022.7421
[5] EFSA Panel on Animal Health and Animal Welfare, 2023. Scientific Opinion on the welfare of broilers on farm. EFSA Journal 2023;21(2):7788, 236 pp. https://doi.org/10.2903/j.efsa.2023.7788
[6] Porsaiden kirurgisesta kastraatiosta luopumista valmistelevan työryhmän loppuraportti. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2023:16. Maa- ja metsätalousministeriö.
