Maa- ja metsätalousministeriölle, 9.11.2022
Viite: VN/25787/2022
Eläinsuojeluasiamies edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia seurannan, aloitteiden, ehdotusten, lausuntojen ja muun vaikuttamisen keinoin sekä tukee toimijoiden välistä yhteistyötä eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi.
Eläinsuojeluasiamiehen tehtävänä on lausua eläinten hyvinvointiin vaikuttavista säädösehdotuksista. Ystävällisesti pyydän maa- ja metsätalousministeriötä osoittamaan eläinten hyvinvointiin liittyvät lausuntopyynnöt jakelulistassa myös eläinsuojeluasiamiehelle. Ruokavirastoon lähetetyt lausuntopyynnöt eivät tavoita eläinsuojeluasiamiestä, joka on itsenäinen ja riippumaton viranomainen.
Hyvinvointisuunnitelmat
Kommentit pykäliin: 10 § Nautojen hyvinvointisuunnitelma, 17 § Sikojen hyvinvointisuunnitelma, 23 § Lampaiden ja vuohien hyvinvointisuunnitelma ja 26 § Siipikarjan hyvinvointisuunnitelma.
Asetusluonnoksen mukaan hyvinvointisuunnitelmaan tulisi kirjata muun muassa pitopaikan olosuhteiden, ruokintasuunnitelman ja tautisuojauksen lisäksi hyvinvoinnin parantaminen (kohta 6), mutta hyvinvoinnin parantamiseen liittyviä toimenpiteitä ei avata lainkaan asetuksessa. Hyvinvoinnin parantamiseen liittyviä toimenpiteitä olisi syytä avata tarkemmin, jotta hyvinvointisuunnitelmassa kuvattaisiin riittävän kattavasti hyvinvoinnin eri osa-alueet (pitoympäristö, ruokinta, terveys ja käyttäytyminen) sekä eläinten hyvinvointiin keskeisesti vaikuttavat tekijät. Suunnitelmaan voisi kirjata esimerkiksi toimintaohjeet virikkeiden käyttöön, käyttäytymistarpeiden toteutumisen järjestämiseen, eläinten käsittelyyn ja kivunhoitoon.
Hyvinvointisuunnitelma olisi hyvä tehdä yhdessä esimerkiksi eläinlääkärin tai neuvojan kanssa tilan kehittämiskohteiden tunnistamiseksi sekä kehittämistoimien suuntaamiseksi etenkin niihin kohteisiin, joista on eniten hyötyä eläinten hyvinvoinnin kannalta.
Hyvinvointisuunnitelmaan tulisi sisältyä asetettujen tavoitteiden toteutuksen seuranta. On tärkeää, että hyvinvointisuunnitelmien vaikuttavuutta eläinten hyvinvointia edistävänä tuki-instrumenttina arvioidaan. Eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta on tarpeen arvioida sitä, kuinka hyvinvointisuunnitelmat tukevat tuottajia parantamaan eläinten hyvinvointia tilallaan ja kuinka ne toimivat hyvinvointia edistävänä kehittämistyökaluna.
11 § Nautojen poikima-, hoito- ja sairaskarsinat
Luonnoksessa poikineilla lypsylehmillä ja emolehmillä sekä yli 12 kuukauden ikäisillä poikimattomilla naudoilla poikima-, hoito- ja sairaskarsinan vähimmäiskooksi esitetään 9 m2 eläintä kohden.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (405/2017) tuettavaa rakentamista koskevista lypsykarjarakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista liitteen 3 mukaan sairas-, hoito- ja poikimakarsinan vähimmäispinta-alan tulee olla lehmillä 11 m2 ja yli 12 kuukauden ikäisillä hiehoilla ja nuorkarjalla 10 m2 eläintä kohden sisältäen lantakäytävän. Vastaavasti asetuksessa (406/2017) tuettavaa rakentamista koskevista lihakarjarakennusten vaatimuksista liitteessä 3 yli 12 kuukauden ikäisen lihakarjan sairas- hoito ja poikimakarsinan vähimmäiskoko on 10 m2 sisältäen lantakäytävän. Hyvinvointikorvausten sitoumusehdoissa nautojen poikima-, hoito- ja sairaskarsinan vähimmäiskoon tulisi vastata tuetun rakentamisen vaatimuksia.
On hyvä, että ehdoksi asetetaan, että makuualueen on oltava kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä. Kuitenkin yli kuuden kuukauden ikäisillä naudoilla poikima- hoito- ja sairaskarsinoihin sallitaan myös rakolattia, jos niissä on makuualueella rakolattiapehmikkeitä, kumitettuja palkkeja tai muita vastaavia lattiaa pehmentäviä rakenteita. Naudan hyvinvoinnin näkökulmasta sairas- hoito- ja poikimakarsinassa tulisi aina olla kiinteä, hyvin kuivitettu ja pehmeä makuualue.
12 § Vasikoiden olosuhteiden parantaminen
On hyvä, että toimenpiteessä vaaditaan vasikoille runsaasti kuivitettu, pehmeä ja kiinteäpohjainen makuualue ja että toimenpiteessä on mukana ryhmäkarsinan vähimmäispinta-alavaatimus vasikkaa kohden. Kiinteäpohjaisen makuualueen vähimmäispinta-ala olisi kuitenkin tarpeen sisällyttää sitoumusehtoihin. Ryhmäkarsinan vähimmäispinta-alaksi ehdotetaan 2,25 neliömetriä vasikkaa kohden. Vähimmäispinta-alan määrittelyn tulisi pohjata tutkimustietoon vasikoiden hyvinvointivaatimuksista. Esimerkiksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on valmistelemassa tieteellistä lausuntoa vasikoiden suojelusta, jossa käsitellään myös vasikoiden vähimmäistilavaatimuksia.
Ehdossa on mukana vaatimus siitä, että vähintään kuukauden ikäisiä vieroitettuja vasikoita on pidettävä ryhmäkarsinoissa, jos ryhmästä erottamiseen ei ole eläinlääketieteellistä tai eläinten vihamieliseen käyttäytymiseen liittyvää syytä. Ryhmäkarsinavaatimuksen ikärajaa voisi laskea, sillä ensimmäisen elinviikon jälkeen vasikoiden ryhmässä pidon etuja on muun muassa sosiaalisen käyttäytymisen ja oppimiskyvyn kehittyminen ja eristykseen liittyvän stressin väheneminen verrattuna yksittäiskarsinassa pitoon.
On hyvä, että sitoumusehdoissa on mukana vaatimus siitä, että vasikan tulee saada maito tai maitojuoma imemällä.
13 § Urospuolisten nautojen olosuhteiden parantaminen
Isoille sonneille vähimmäistilavaatimus (lämminkasvattamossa vähintään 3,5 neliömetriä ja kylmäkasvattamossa vähintään 5,5 neliömetriä) on nautojen hyvinvoinnin näkökulmasta aivan liian vähäinen sekä lisäksi neliön pienempi kuin aikaisemman rahoituskauden eläinten hyvinvointikorvausten sitoumusehdoissa.
Pehmeä makuualue on erittäin tärkeä sonnien hyvinvoinnille, joten on hyvä, että toimenpide kannustaa pehmeän makuualueen järjestämiseen sonneille. Makuumukavuus on parempi kiinteäpohjaisessa, hyvin kuivitetulla ja pehmeällä makuualueella verrattuna kumitettuihin tai pehmitettyihin rakolattiapalkkeihin. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on kannanotossaan (10.6.2022) todennut, että ”lihanautojen kasvatusolosuhteissa tulisi ensisijaisesti suosia kuivikepohjaisia ratkaisuja, koska ne ovat hyvin toimiessaan eläinten hyvinvoinnin kannalta paras vaihtoehto”.
Nautojen laiduntamista ja ulkoilua koskevat pykälät
Kommentit pykäliin 14 § Nuorkarjan laidunnus, 15 § Emo- ja lypsylehmien laidunnus ja 16 § Nautojen ulkoilu.
On hyvä, että pykälät 14 § ja 15 § kannustavat järjestämään hiehoille ja lehmille laiduntamisen vähintään 90 päivän ajan laidunkaudella. Näin tuetaan laiduntamisen järjestämistä myös pihatoiden lehmille ja hiehoille sekä parsinavetoiden lehmille laajemmin kuin lainsäädännön vähimmäisvaatimuksissa.
Jatkossa toimenpidettä tulisi kehittää kannustamaan laidunnuksen järjestämistä myös sonneille sekä lypsykarjan vasikoille.
Pidän kannatettavana sitä, että luonnoksessa on mukana nautojen ulkoilua koskeva toimenpide (16 §), jolla tuetaan tilan kaikkia vähintään kuuden kuukauden ikäisten nautojen ympärivuotista ulkoilua vähintään 120 päivän aikana. Ulkoilun järjestäminen edistää erityisesti sonnien hyvinvointia ja mahdollisuuksia käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen, sillä asetusluonnoksen mukaan laidunnusta koskevat toimenpiteet koskevat vain naaraspuolisia nautoja. Myös alle puolen vuoden ikäisten nautojen ulkoilua tulisi jatkossa edistää eläinten hyvinvointikorvauksen avulla.
Ulkojaloittelutarhalle tulisi määritellä vähimmäispinta-ala, jotta varmistetaan, että naudoilla on riittävän tilava jaloittelutarha käytettävissään. Nautojen suojelua koskevan asetuksen (592/2010) 17 §:ssä asetetaan vaatimus jaloittelutilan pinta-alasta parsinavetoiden lypsylehmille ja hiehoille.
On hyvä, että tiloilla on mahdollisuus valita sekä laidunnus- että ulkoiluehto, mikä kannustaa tiloja järjestämään naudoille laidunnuksen laidunkaudella ja ulkoilun laidunkauden ulkopuolella. Parsinavetoiden hiehojen ja lehmien liikkumisen tarpeen ja muiden käyttäytymistarpeiden toteutumiseksi on tärkeää, että lypsylehmillä ja -hiehoilla on mahdollisuus säännölliseen jaloitteluun myös laidunkauden ulkopuolella.
18 § Vapaaporsitus
Vapaaporsitusta koskeva toimenpide on kiitettävä. Toimenpiteessä tuetaan vapaaporsitustyöryhmän määritelmän mukaista vapaaporsitusta, jossa emakko/ensikko on koko ajan vapaana porsimiskarsinassa ennen porsimista, koko porsimisajan ja sen jälkeen koko imetysajan. On hyvä, että ehdossa on mukana vaatimus myös siitä, että virikemateriaalia ja kuivikkeita on oltava koko ajan. Toimenpide edistää emakoiden mahdollisuuksia toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistä ja pesänrakentamiseen liittyvää käyttäytymistarvettaan. Ehtoon voisi lisätä maininnan, että kuivikemateriaalin tulisi toimia porsaille myös pureskeltavana virikkeenä.
19 § Parannetut porsimisolosuhteet
On tärkeää, että hyvinvointikorvaus kannustaa tuottajia jatkossa vapaaporsitukseen. Aiempien hyvinvointikorvausten ehtojen pohjalta investoineet voivat hakea tukea parannettujen porsitusolosuhteiden järjestämiseen. Parannettuja porsitusolosuhteita koskevassa sitoutumisehdossa emakko voidaan siirtää porsimishäkkiin kaksi vuorokautta ennen laskettua porsimista ja pitää häkissä kolme vuorokautta porsimisen jälkeen. Vapaa porsiminen on emakon hyvinvoinnin kannalta parempi ratkaisu, sillä se mahdollistaa paremmin emakon sisäsyntyisen pesänrakennustarpeen toteuttamisen eikä emakon liikkumista rajoiteta porsimisen aikaan.
20 § Emakoiden ja ensikoiden olosuhteiden parantaminen
Ehdotettu toimenpide tukee siirtymää emakoiden ryhmäkasvatukseen, kun uusi eläinten hyvinvointilaki tulee kieltämään emakoiden ja ensikoiden pitkäaikaisen pidon tiineytyshäkeissä. On tärkeää, että toimenpide jouduttaa siirtymään ripeästi emakoiden ryhmäkasvatukseen, sillä tiineytyshäkit rajoittavat merkittävästi emakoiden liikkumista ja lajinmukaista käyttäytymistä ja tiineytyshäkeistä luopumiselle on asetettu eläinten hyvinvointilakiesityksessä pitkä siirtymäaika.
21 § Vieroitettujen porsaiden olosuhteiden parantaminen
On hyvä, että ehdotetussa toimenpiteessä on mukana vaatimus siitä, että porsailla tulee olla koko ajan helposti saatavilla heinää, olkea tai muuta muokattavaa ja syötävää ainesta virikemateriaalina. Tämä tukee porsaiden hyvinvoinnin parantamista ja hännänpurennan ehkäisyä.
22 § Lihasikojen olosuhteiden parantaminen
Ehdotetun pykälän mukaan: ”Viljelijän on huolehdittava jatkuvasti lihasikojen hyvistä olosuhteista, jotta eläimet voivat hyvin. Sikalan olosuhteita ja sikojen hoitoa mitataan ehjien saparoiden hyvinvointimittarilla. Teurastamon lihantarkastuksessa todettujen ehjien häntien puolivuosittainen määrä tulee olla yli 95 prosenttia.”
Kuitenkin vuonna 2021 lihantarkastuksessa kirjattiin lihasikojen hännänpurentalöydöksiä vain 1,46 prosenttia teurastetuista lihasioista. Näin ollen asetusluonnoksessa kuvattu ehjien saparoiden hyvinvointimittarivaatimus ei tuo käytännössä uusia kannusteita ehkäistä ja vähentää sikojen hännänpurentaa. Kotimaisessa tutkimuksessa havaittiin, että ainoastaan 49,2 prosenttia teurastamossa tutkituista sikojen hännistä oli täysin ehjiä (Valros ym. 2020). Hännänpurennan esiintyvyyttä onkin syytä arvioida tarkemmin kuin teurastamoilla nykyään tehdään, ja ehjän saparon hyvinvointimittarin tulisi perustua tutkittuun tietoon. On hyvä, että hännänpurennan analyysin toteuttaa riippumaton taho.
Pureskeltavien, manipuloitavien ja tongittavien virikkeiden roolista sikojen hyvinvoinnille olisi perusteltua olla sitoumusehdossa pidempi kuvaus.
25 § Lampaiden ja vuohien laidunnus
Luonnoksen mukaan pässien ja pukkien laidunnus voidaan korvata ulkoilulla. Lisäksi vuohien laidunnusvaatimus koskee luonnoksen mukaan yli 12 kuukauden ikäisiä vuohia. Hyvinvointikorvausten tulisi kannustaa myös pässien, pukkien, vuohikilien ja nuorten vuohien laiduntamiseen. Vuohilla tulisi olla kiipeilymahdollisuus myös ulkojaloittelualueella eikä ainoastaan laitumella.
27 § Siipikarjan olosuhteiden parantaminen
Luonnoksessa ehdotetaan, että viljelijän on huolehdittava hyvinvoinnin seurannasta ja kasvattamon olosuhteista (mm. lämmitys, ilmanvaihto ja kosteus). Kaikkien lintujen käytössä on lisäksi oltava virikkeitä, tasoja, ramppeja tai orsia. Hyvinvoinnin mittareina ovat broilereilla teuraseräpohjainen jalkapohjatulehdusarviointi (alle 30 pistettä) ja vesipöhön vuoksi hylättyjen ruhojen prosenttiosuus (alle 1 %), kalkkunoilla ilmapussitulehdusten kokoruhohylkäysprosenttiosuus (parvessa alle 2 %) sekä munivilla kanoilla ilman ammoniakkipitoisuusarvot. Kuitenkin broilereiden kohdalla jalkapohjatulehdusarvioinnin tuloksen ollessa alle 25 pistettä, vesipöhön vuoksi hylättyjen ruhojen osuutta ei huomioida, mikä sivuuttaa lintujen yksilöllisesti koetun hyvinvoinnin.
Nykyisin lähes koko Suomen broilerituotanto saavuttaa nämä luonnoksessa kuvatut, broilereiden teurastuksen jälkeen mitatut vaatimukset. Olisi tärkeää, että hyvinvointikorvausten avulla edistettäisiin siipikarjan hyvinvointia kokonaisvaltaisemmin kuin nyt esitetyssä luonnoksessa. Esimerkiksi broilereilla jalkapohjien pisteytys kertoo muun muassa ruokinnasta, pehkun kunnosta ja kasvattamon olosuhteista, mutta se ei kuvaa broilereiden jalkaterveyttä kokonaisuudessaan. Jalkapohjapisteytys mittaa vain osaa broilereiden hyvinvoinnista. Se ei kuvaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointia, kuten lintujen mahdollisuutta toteuttaa motivoitunutta käyttäytymistä.
Tasot ja rampit edistävät broilereiden jalkaterveyttä ja tarjoavat mahdollisuuden monipuolisempaan liikkumiseen (esim. Kaukonen et al. 2017). Siipikarjan sitoumusehtoihin tulisikin sisältyä tasoja ja ramppeja koskeva ehto broilereille, sillä nyt ne voi korvata muilla virikkeillä. Nopeasti kasvavien broilerijalosteiden linnut eivät juuri käytä orsia, minkä arvellaan liittyvän niiden vaikeuksiin hypätä orrelle ja tasapainotella siinä (Kaukonen et al. 2017). Olisi tärkeää, että sitoumusehdoissa olisi mukana myös siipikarjan eläintiheyden pienentämistä koskeva toimenpide. Pienempi eläintiheys edistäisi esimerkiksi broilereiden liikkumista ja sitä kautta jalkaterveyttä.
Eläinten hyvinvointikorvauksiin tulisi sisältyä myös hitaammin kasvavien lihasiipikarjajalosteiden käyttöä koskeva sitoumusehto. Hitaammin kasvavilla broilerijalosteilla esiintyy vähemmän sydänperäisiä sairauksia, niiden kävelykyky on parempi, ne ovat aktiivisempia ja osoittavat enemmän positiivista hyvinvointia indikoivaa käyttäytymistä, kuten tutkimiskäyttäytymistä (Rayner et al. 2020).
Luonnoksessa muiden lajien sitoumusehdoissa eläinten hyvinvointia edistetään kokonaisvaltaisemmin. Niihin sisältyvät esimerkiksi väljempien tilojen tukeminen ja eläinten käyttäytymistarpeiden toteutumisen edistäminen muun muassa laidunnuksen ja vapaaporsituksen avulla. Verrattuna muihin eläinlajeihin siipikarjan lintujen hyvinvointia edistetään huomattavasti kapeammin, ja tosiasialliset parannukset lintujen hyvinvointiin vaikuttavat jäävän vähäisiksi. Broilerit ovat Suomessa lukumäärältään suurin lihantuotannon eläinryhmä, minkä seurauksena niiden hyvinvoinnilla on keskeinen eettinen merkitys.
Saara Kupsala
Eläinsuojeluasiamies
Lähteet
Kaukonen E, Norring M, Valros A. Perches and elevated platforms in commercial broiler farms: use and effect on walking ability, incidence of tibial dyschondroplasia and bone mineral content. Animal. 2017 May;11(5):864-871.
Rayner, A.C., Newberry, R.C., Vas, J. et al. Slow-growing broilers are healthier and express more behavioural indicators of positive welfare. Sci Rep 10, 15151 (2020).
Valros Anna, Välimäki Elina, Nordgren Heli, Vugts Johannes, Fàbrega Emma, Heinonen Mari 2020. Intact Tails as a Welfare Indicator in Finishing Pigs? Scoring of Tail Lesions and Defining Intact Tails in Undocked Pigs at the Abattoir. Frontiers in Veterinary Science 7:405.
