Eläinten hyvinvointi on huomioitava myös haitallisten vieraslajien torjunnassa

2.11.2021Blogi

Supikoira istuu maassa kesäaikaan ja katsoo kameraan.

Haitalliset vieraslajit ovat ihmisen toiminnan seurauksena uusille alueille levinneitä lajeja, jotka aiheuttavat ekologista, taloudellista tai terveydellistä haittaa uusilla esiintymisalueillaan. Blogipostauksessa käsitellään kahta Suomessa esiintyvää haitallista vieraslajia, supikoiraa ja minkkiä, sekä niiden torjuntaan liittyviä hyvinvointikysymyksiä.

Mitä ovat haitalliset vieraslajit?

Vieraslaji tarkoittaa lajia, joka on ihmisen toiminnan seurauksena levinnyt luontaiselta esiintymisalueeltaan uudelle alueelle. Vieraslaji voi olla eläin, kasvi tai muu eliölaji, mutta tässä kirjoituksessa keskitytään vieraslajieläimiin. Osa vieraslajeista on määritelty haitallisiksi. Haitallisella vieraslajilla tarkoitetaan vieraslajia, jonka on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta ja siihen liittyviä ekosysteemipalveluja. Haitallinen vieraslaji voi esimerkiksi yksipuolistaa tai syrjäyttää alkuperäislajistoa saalistuksen, kilpailun tai levittämiensä tautien tai loisten kautta. Lisäksi haitalliset vieraslajit voivat aiheuttaa terveydellistä tai taloudellista haittaa niiden uhatessa ihmisten hyvinvointiin liittyviä ekosysteemipalveluja.

Vieraslaji voidaan säätää haitalliseksi joko Euroopan unionin tai kansallisella tasolla. Euroopan unionin vieraslajiasetuksessa säädetään haitallisiin vieraslajeihin liittyvistä hallintatoimenpiteistä unionin alueella. EU:n vieraslajiluettelossa on lueteltu unionissa haitallisiksi säädetyt vieraslajit, joihin vieraslajiasetusta sovelletaan. Kansallisesti haitallisista vieraslajeista on puolestaan säädetty vieraslajilaissa ja –asetuksessa. Kansalliseen vieraslajiluetteloon sisältyvät ne haitalliset vieraslajit, jotka eivät kuulu EU:n vieraslajiluetteloon, mutta joita voidaan pitää Suomen oloissa haitallisina. Tässä tekstissä käsiteltävistä lajeista supikoira Nyctereutes procyonoides on säädetty EU:ssa haitalliseksi vieraslajiksi, kun taas minkki Neovison vison on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi.

Haitallisiksi vieraslajeiksi säädettyjä eläimiä ei saa tuoda maahan, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, välittää, saattaa markkinoille, myydä, muuten luovuttaa tai päästää ympäristöön. Suomi on kuitenkin saanut Euroopan komissiolta hyväksynnän myöntää poikkeuslupia supikoirien kasvattamiseen turkistuotantoa varten. Kansallinen vieraslajilainsäädäntö puolestaan mahdollistaa minkin kasvattamisen turkistuotantoa varten Suomessa.

Mitä haittoja supikoira ja minkki aiheuttavat?

Supikoira ja minkki ovat petoeläimiä, jotka saalistavat osittain samoja lajeja kuin alkuperäislajiston pienpedot. Petojen määrän lisääntyessä myös saaliseläimiin kohdistuva saalistuspaine kasvaa (Suomen riistakeskus 2021). Minkin on todettu vaikuttavan negatiivisesti lintujen, sammakkoeläinten ja piennisäkkäiden kantoihin etenkin saaristoalueilla (Ahola ym. 2006; Banks ym. 2008; Nordström ym. 2003). Supikoiran aiheuttama saalistuspaine on pienempi, sillä se hyödyntää sekä eläin- että kasviravintoa, mutta supikoiralla voi olla paikallisesti negatiivinen vaikutus esimerkiksi maassa pesivien lintujen kantoihin (Dahl & Åhlén 2019; Holopainen, Väänänen, Vehkaoja & Fox 2021; Huusela-Veistola ym. 2019; Sutor, Kauhala & Ansorge 2010).

Supikoiran aiheuttamista haitoista merkittävimmäksi on arvioitu sen rooli tautien ja loisten mahdollisena levittäjänä (Huusela-Veistola ym. 2019). Etenkin sen aiheuttama riski ihmiselle vaarallisen rabieksen ja myyräekinokokin mahdolliseen leviämiseen on huomionarvoinen (Kauhala & Kowalczyk 2011). Rabiesta ei ole todettu Suomessa vuoden 1991 jälkeen ja myyräekinokokkia ei ole havaittu toistaiseksi lainkaan, mutta molempia esiintyy Suomen lähialueilla muun muassa supikoirissa ja ketuissa (Ruokavirasto 2020; 2021). Suomen rajojen ulkopuolelta vaeltavat supikoirat voivat toimia tautien ja loisten mahdollisina levittäjinä.

Minkki kurkistaa kivenkolosta lumen takaa ja katsoo kameraan.

Supikoiran ja minkin torjunta eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta

Supikoira ja minkki luokiteltiin metsästyslaissa riistaeläimiksi vuoteen 2019 saakka, jolloin ne poistettiin metsästyslain mukaisista riistaeläinlajeista (HE 286/2018 vp). Samalla vieraslajilakia muutettiin siten, että haitallisiin vieraslajinisäkkäisiin ja -lintuihin alettiin soveltaa rauhoittamattomien eläinten pyydystämisestä ja tappamisesta annettuja metsästyslain ja -asetuksen säädöksiä. Lakimuutosten seurauksena supikoiran ja minkin pyydystämiseksi ei tarvitse suorittaa metsästäjätutkintoa, minkä lisäksi niitä saa pyydystää ympärivuotisesti myös lisääntymisaikana. Haitallisten vieraslajien pyynnissä saa myös käyttää riistalajien metsästyksessä kiellettyjä pyyntivälineitä ja -menetelmiä, kuten elektronisia tähtäinlaitteita, keinovaloa ja ääntä synnyttävää koneellista laitetta.

Eläinsuojelulain mukaan eläimelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, kipua eikä tuskaa. Eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, ja eläimen saa lopettaa vain henkilö, jolla on riittävät tiedot eläinlajin lopetusmenetelmästä ja -tekniikasta ja riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Ilman metsästystutkintoa ei voida varmistua, että eläimiä pyytävä henkilö tuntee niiden pyytämistä ohjaavan lainsäädännön tai että hänellä on riittävät tiedot ja taidot lajien tunnistamiseen, eläinten pyytämiseen ja kivuttomaan lopettamiseen. Riskit eläinten hyvinvoinnille lisääntyvät pesimäaikaan pyydettäessä: jos emo tapetaan, emostaan riippuvaiset poikaset saattavat jäädä nääntymään hengiltä kokien pitkäkestoista kärsimystä. Kevättalvella ennen poikasten syntymää toteutettava pyynti on eläinten hyvinvoinnin kannalta turvallisempaa ja vieraslajien torjunnan näkökulmasta tehokkaampaa, koska se kohdistuu lisääntyvään kannanosaan (ks. Huusela-Veistola ym. 2019).

Supikoiraa saa pyytää vain elävänä loukuilla, mutta minkkiä saa pyytää loukkujen lisäksi myös heti-tappavilla pienpetoraudoilla. Pienpetoraudat on pyritty standardoimaan kivutonta ansastusta koskevalla kansainvälisellä AIHTS-sopimuksella EU:n, Kanadan ja Venäjän välillä. Sopimusta koskeva direktiivi kaatui kuitenkin europarlamentissa, koska sen standardit eivät perustuneet uusimpaan tieteellisen tietoon (ks. Proulx ym. 2020). Eläinten hyvinvointikeskuksen mukaan saatavilla olevien rautojen toimivuudessa on huomattavia eroja standardien puuttuessa, ja huonolaatuiset tai testaamattomat raudat voivat aiheuttaa pitkäaikaista kärsimystä niihin menneille eläimille, jos eläin ei kuole välittömästi rautaan joutuessaan. Heti-tappavia rautoja ei tarvitse tarkastaa elävänä pyytävien loukkujen tapaan päivittäin, jolloin henkiin jäänyt eläin voi joutua kärsimään pitkäänkin. Minkin rautapyyntiin ei myöskään vaadita metsästäjätutkinnon tuomaa osaamista.

Rautojen käyttöön sisältyy myös riskejä sivusaaliiksi joutuvien eläinten hyvinvoinnille, sillä rautojen heti-tappavuus on suunniteltu kohde-eläintä varten (Proulx ym. 2020). Metsästysasetuksen mukaan raudat on sijoitettava siten, ettei niistä aiheudu vaaraa ihmisille eikä muille kuin pyydystettäville eläimille. Tästä huolimatta minkkirautoihin voi kuitenkin joutua myös muita kuin pyytämisen kohde-eläimiä.

Eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta supikoira ja minkki tulisi palauttaa takaisin metsästyslain riistaeläinluetteloon. Tämän seurauksena niiden pyyntiin vaadittaisiin metsästystutkinto ja niille turvattaisiin pesimäaikainen rauhoitus, mikä takaisi nykyistä paremmin eläinsuojelulain vaatimusten toteutumisen. Pienpetorautojen sääntelyä tulisi myös parantaa, ja rautojen toimivuus tulisi arvioida ja testata asetettujen kriteerien mukaisesti. Minkin pyyntiin olisi myös tarpeen etsiä parempia ratkaisuja rautapyyntiin liittyvien eläinten hyvinvointiriskien takia.

Kivuttomia ja ei-tappavia torjuntamenetelmiä tutkitaan

Haitallisten vieraslajien torjunnassa tulisi käyttää eläinten hyvinvoinnin kannalta parhaita keinoja. Kansainvälisessä luonnonsuojeluliitossa on käynnissä EU-rahoitteinen hanke, jonka tavoitteena on koota yhteen ja tarjota tietoa vieraslajien hallintaan soveltuvista humaaneista menetelmistä. EU vaatii vieraslajiasetuksessaan, että haitallisten vieraslajien torjuntaan soveltuvia menetelmiä valittaessa jäsenmaiden on varmistettava, että eläimet säästetään kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä kuitenkaan vaarantamatta toimenpiteiden tehokkuutta. Projekti on käynnissä vuosina 2019–2022, ja se keskittyy EU:n alueella haitallisiksi vieraslajeiksi luokiteltujen selkärankaisten aiheuttamien haittojen minimoimiseen eläinten hyvinvoinnin huomioivien pyytämis- ja tappomenetelmien sekä ei-tappavien menetelmien avulla. Hanke on kokoamassa hyviä käytäntöjä ja ohjeita haitallisten vieraslajien hallinnan humaaneista menetelmistä.

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman SOTKA-hankkeen kokeellisessa tutkimuksessa testataan menetelmiä, joilla supikoirat voitaisiin opettaa välttämään vesilintuihin kohdistuvaa saalistusta pesintäaikaan (Laaksonen & Selonen 2021). Ensimmäisessä menetelmässä maastoon vietyjen vesilintujen muniin lisätään nisäkkäille turvallista mutta pahoinvointia aiheuttavaa tiraamia. Menetelmä perustuu siihen, että eläin oppii yhdistämään pahoinvoinnin tiettyyn ravintoon ja alkaa karttamaan sitä. Toisessa menetelmässä vesilintujen hajua levitetään tiheästi ympäri kosteikkoaluetta. Menetelmän ideana on, että kun vesilintujen hajulla kyllästetystä ympäristöstä ei löydy syötävää, oppivat pedot jatkossa jättämään kyseiset hajut huomiotta. Keväällä 2021 alkaneen tutkimusprojektin tulokset eivät ole vielä valmistuneet, mutta vastaavat menetelmät ovat toimineet vieraspetojen saalistustapojen muokkaamisessa esimerkiksi Espanjassa ja Uudessa-Seelannissa (Tobajas ym. 2020; Norbury ym. 2021).

Eläinyksilöiden hyvinvointi on huomioitava eläinlajille annetusta yhteiskunnallisesta merkityksestä riippumatta

Kaikilla eläimillä on itseisarvo, joka on riippumaton niiden tuottamasta hyödystä tai haitasta. Supikoiran ja minkin torjuntakeinoja valittaessa tulisi huomioida, että myös haitallisiksi vieraslajeiksi luokitellut eläimet ovat tietoisia, mielellisiä ja kokevia yksilöitä, joiden hyvinvointi on otettava huomioon parhaalla mahdollisella tavalla saatavilla olevan tiedon valossa. Supikoiran ja minkin lainsäädännöllistä asemaa tuleekin parantaa. Torjuntamenetelmien hyvinvointivaikutusten tutkiminen ja eläinten hyvinvoinnin huomioivien menetelmien kehittäminen ovat myös tärkeässä roolissa supikoiran ja minkin hyvinvoinnin edistämisessä.

Teksti: Fanny Keränen ja Saara Kupsala

Lähteet

Ahola, M., Nordström, M., Banks, P.B., Laanetu, N. & Korpimäki, E. (2006). Alien mink predation induces prolonged declines in archipelago amphibians. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences, 273. https://doi.org/10.1098/rspb.2005.3455

Banks, P.B., Nordström, M., Ahola, M., Salo, P., Fey, K. & Korpimäki, E. (2008). Impacts of alien mink predation on island vertebrate communities of the Baltic Sea Archipelago: review of a long-term experimental study. Boreal Environment Research, 13. http://www.borenv.net/BER/archive/pdfs/ber13/ber13-A003.pdf

Dahl, F. & Åhlén, P.A. (2019). Nest predation by raccoon dog Nyctereutes procyonoides in the archipelago of northern Sweden. Biological Invasions, 21. https://doi.org/10.1007/s10530-018-1855-4

HE 286/2018 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain 8 ja 16 §:n ja metsästyslain muuttamisesta. https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2018/20180286

Holopainen, S., Väänänen, V.M., Vehkaoja, M. & Fox, A.D. (2021). Do alien predators pose a particular risk to duck nests in Northern Europe? Results from an artificial nest experiment. Biological Invasions. https://doi.org/10.1007/s10530-021-02608-2

Huusela-Veistola, E., Holmala, K., Hyvönen, T., Kauhala, K., Ryttäri, T., Tuhkanen, E-M. & Urho, L. (2019). Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi ja leviämisväyliä koskevaksi toimintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 5/2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-633-1

Kauhala, K. & Kowalczyk, R. (2011). Invasion of the raccoon dog Nyctereutes procyonoides in Europe: history of colonization, features behind its success, and threats to native fauna. Current Zoology 57. https://doi.org/10.1093/czoolo/57.5.584

Laaksonen, T. & Selonen, V. (2021). Poiston ja opettamisen tehoa tutkitaan. Metsästäjä-lehti 5.7.2021. https://metsastajalehti.fi/riista/poiston-ja-opettamisen-tehoa-tutkitaan/

Norbury, G. L., Price, C. J., Latham, M. C., Brown, S. J., Latham, A. D. M., Brownstein, G. E., Ricardo, H. C., McArthur, N. J. & Banks, P. B. (2021). Misinformation tactics protect rare birds from problem predators. Science Advances, 7. https://doi.org/10.1126/sciadv.abe4164

Nordström, M., Hoegmander, J., Laine, J., Nummelin, J., Laanetu, N. & Korpimäki, E. (2003). Effects of feral mink removal on seabirds, waders and passerines on small islands in the Baltic Sea. Biological Conservation 109. https://doi.org/10.1016/S0006-3207(02)00162-3

Proulx, G., Cattet, M., Serfass, T.L., Baker, S.E. (2020). Updating the AIHTS Trapping Standards to Improve Animal Welfare and Capture Efficiency and Selectivity. Animals 10, 1262. https://doi.org/10.3390/ani10081262.

Ruokavirasto (2021). Rabies eli eläimen raivotauti. https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/raivotauti-eli-rabies/

Ruokavirasto (2020). Ekinokokit – Myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis). https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/ekinokokit/

Suomen riistakeskus (2021). Vieraslajien pyynti – Vierasperäisistä pedoista haittaa suomalaiselle lajistolle. https://riista.fi/riistatalous/luonnon-ja-riistanhoito/vieraslajien-pyynti/

Sutor, A., Kauhala, K. & Ansorge, H. (2010). Diet of the raccoon dog Nyctereutes procyonoides: A canid with an opportunistic foraging strategy. Acta Theriologica, 55. https://doi.org/10.4098/j.at.0001-7051.035.2009

Tobajas, J., Descalzo, E., Mateo, R. & Ferreras, P. (2020). Reducing nest predation of ground-nesting birds through conditioned food aversion. Biological Conservation, 242. https://doi.org/10.1016/j.biocon.2020.108405