Vapaaporsitus on yleistymässä Suomessa, ja sillä on todettu olevan positiivisia vaikutuksia emakon hyvinvointiin. Blogissa kerrotaan tarkemmin vapaaporsituksen määritelmästä, sen hyvinvointivaikutuksista ja tavoista, joilla siihen kannustetaan Suomessa.
Emakoiden pitomuodot
Suomessa oli 81 800 naaraspuolista sikaa eli emakkoa keväällä 2020 (Luonnonvarakeskus 2021). Emakoita voidaan pitää tiineytyshäkissä porsaiden vieroituksesta neljä viikkoa tiineyteen johtaneen siemennyksen jälkeen. Tämän jälkeen emakot pääsevät ryhmäkarsinaan tai pihattoon. Viikkoa ennen odotettua porsimista emakko voidaan siirtää porsimishäkkiin, jossa emakko porsii ja imettää possujaan 4–5 viikon ajan.
Kääntymisen estävä tiineytys- ja porsimishäkki rajoittavat merkittävästi emakoiden liikkumista ja mahdollisuuksia toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistä. On odotettavissa, että valmisteilla olevassa eläinten hyvinvointilaissa kielletään siirtymäajalla emakoiden pidempiaikainen pito tiineytyshäkeissä. Jo nykyisin osalla tiloista tiineytyshäkkejä ei käytetä lainkaan tai emakoita pidetään häkeissä alle lainsäädännön sallimat neljä viikkoa (Eläinten hyvinvointikeskus 2015).
Sen sijaan porsimishäkkien kieltoa ei ole odotettavissa uuteen lakiesitykseen. Suurimmassa osassa sikaloita porsivia emakoita pidetään porsimishäkeissä (Vapaaporsitustyöryhmä 2020). Porsimishäkkiä käytetään esimerkiksi tilan säästämiseksi ja estämään emakkoa makaamasta porsaiden päälle.
Mitä on vapaaporsitus?
Viime vuosina vapaaporsitus on lisääntynyt suomalaisilla tiloilla. Maa- ja metsätalousministeriön asettama vapaaporsitustyöryhmä on ehdottanut vapaaporsituksen määritelmäksi seuraavaa:
”Vapaaporsituksessa ensikko/emakko on vapaana ennen porsimista, koko porsimisajan ja sen jälkeen koko imetysajan. Ensikon/emakon liikkumista voidaan rajoittaa vain poikkeustapauksissa ja tilapäisesti, jos se on tarpeen eläinlääkinnällisten tai muiden hoitotoimenpiteiden, porsaiden turvallisuuden tai työturvallisuuden vuoksi. Karsinassa on oltava kiinteää pohjaa ja riittävästi sopivaa materiaalia pesäntekoa varten sekä tongittavaksi ja kuivikkeeksi. Pesäntekomateriaalia on oltava tarjolla koko ajan porsimiseen asti. Virikemateriaalia ja kuiviketta on oltava koko ajan. Karsinassa ensikon/emakon on päästävä esteettä kääntymään ympäri. Karsinassa on oltava kiinteälattiainen suojattu alue porsaille, joka on tarvittaessa katettu ja lämmitetty.” (Vapaaporsitustyöryhmän loppuraportti 2020, s. 2–3.)
Tällä hetkellä vapaaporsituksessa olevien emakoiden määrää ei tiedetä, ja työryhmä suosittaakin, että tietoa alettaisiin tilastoida. Vapaaporsitus vaatii toimivan karsinamallin, jossa emakko voidaan tarvittaessa tilapäisesti sulkea pienempään tilaan esimerkiksi hoitotoimenpiteiden ajaksi. Vapaaporsituksen määritelmä sulkee kuitenkin pois emakoiden rutiininomaisen häkityksen. Vapaaporsitus voi lisätä työmäärää tiloilla, sillä esimerkiksi karsinoiden siivoamiseen voi mennä enemmän aikaa verrattuna häkkiporsitukseen. Toistaiseksi yhtenäistä ohjetta esimerkiksi vapaaporsituskarsinan mittoihin ei ole. Helsingin yliopistossa on meneillään maa- ja metsätalousministeriön rahoittama Tulevaisuuden vapaaporsitus -hanke, jossa on tarkoitus laatia tietopaketti toimivista vapaaporsitusratkaisuista. Eläinten hyvinvointikeskuksen raportista löytyy kuvia ja pohjapiirroksia erilaisista karsinaratkaisuista.
Asetus sikojen suojelusta (629/2012) määrittää, että emakon liikkuessa vapaasti karsinassa on siellä oltava porsaita suojaavia rakenteita, kuten porsasaitoja. Porsaspesäksi kutsutulla alueella porsailla on mahdollisuus väistää emakkoa, ja sinne on asetettu lämpölamppu, koska porsaat tarvitsevat syntyessään korkeamman lämpötilan kuin emakko.
Vapaaporsituksen yhteydessä puhutaan myös vapaaimetyksestä. Vapaaimetyksessä emakko porsii porsimishäkissä, jonka jälkeen häkki avataan ja emakko on vapaana imetyksen ajan. Eläinten hyvinvointikorvauksilla on tuettu parannettuja porsimisolosuhteita, jossa emakko pidetään vapaana porsimiskarsinassa, mutta se voidaan siirtää porsimishäkkiin kaksi vuorokautta ennen laskettua porsimista ja pitää häkissä kolme vuorokautta porsimisen jälkeen. Porsimishäkin käytöstä on pidettävä kirjaa. Porsimiskarsinan koon tulee olla vähintään 6 m2, josta vähintään yksi neliö on varattu porsaille. Emakon siirto häkkiin ennen porsimista heikentää emakon mahdollisuutta toteuttaa pesänrakennustarvettaan.
Vapaaporsituksen vaikutukset emakoiden ja porsaiden hyvinvointiin
Vapaaporsituksella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia emakon hyvinvointiin. Vapaaporsitus antaa emakolle mahdollisuuden lajityypilliseen käyttäytymiseen, kuten pesänrakennukseen. Domestikaatiosta ja jalostuksesta huolimatta emakot eivät ole menettäneet luontaista tarvetta pesänrakennukseen. Pesänrakennus on emakolle vahva sisäsyntyinen tarve, jota ohjaavat hormonit (Castrén 1993, Algers & Uvnäs-Moberg 2007).
Emakoille tulee tarjota pesänrakennusmateriaalia, kuten olkea, paperia, purua tai muuta sopivaa materiaalia. Pesänrakennusmateriaalin tarjoaminen edistää pesänrakentamiskäyttäytymistä, minkä seurauksena vapautuu enemmän hoivakäyttäytymiseen vaikuttavia hormoneja (Yun ym. 2014). Pesänrakennuksen mahdollistaminen esimerkiksi vähentää porsimisen kestoa ja kuolleena syntyneiden porsaiden määrää (Westin ym. 2015, Rosvold & Andersen 2019).
Pesänrakennuksen rajoittamisen on havaittu stressaavan emakkoa (Damm ym. 2003), ja porsimishäkeissä mahdollisuudet siihen ovat yleensä rajoitetut tilan puutteen vuoksi. Yunin ym. (2015) mukaan vapaaporsituksessa emakoilla esiintyy vähemmän stereotyyppistä käyttäytymistä, kuten karsinan rakenteiden pureskelua. Stereotyyppinen käyttäytyminen tarkoittaa saman käyttäytymismallin toistamista uudelleen ja uudelleen. Vapaaporsituksessa emakolla ja porsailla on myös mahdollista olla enemmän vuorovaikutuksessa keskenään kuin häkkiporsituksessa.
Tutkimuksista on saatu ristiriitaisia tuloksia porsaskuolleisuuden määristä käytettäessä eri porsimismenetelmä. Yksittäisissä tutkimuksissa eroja porsitusmenetelmien välillä ei ole todettu (KilBride ym. 2012). Glencorse ym. (2019) kokosivat aikaisempia tutkimuksia yhteen ja analysoivat niiden tuloksia porsaskuolleisuuden ja porsimismenetelmien suhteen. Yhteenvedon mukaan porsaskuolleisuuden riski oli jonkin verran korkeampi porsimiskarsinassa kuin porsimishäkissä. Analyysissa oli kuitenkin mukana tutkimuksia ympäri maailman, ja porsimiskarsinan koot ja sen määritelmät vaihtelevat eri maissa. Vapaaporsituksessa porsaskuolleisuuteen voidaan vaikuttaa eri keinoin, esimerkiksi parantamalla emakon emo-ominaisuuksia ja luomalla porsaiden elinvoimaisuutta tukevat porsimisolosuhteet (Eläinten hyvinvointikeskus 2013).
Kannustimet vapaaporsitukseen siirtymiseen
Vapaaporsituksen järjestäminen vaatii tuottajalta investointeja, joissa avustetaan tukipolitiikan avulla. Vuonna 2019 maa- ja metsätalousministeriön asetuksella (262/2019) lisättiin vapaaporsituskarsinan tukikelpoista pinta-alaa 20 prosentilla (Eläinten hyvinvointikeskus 2021). Häkkiporsitussikaloiden rakentamista tuetaan edelleen, mutta pienemmällä tuella kuin vapaaporsitussikaloita. Vapaaporsitustyöryhmä on esittänyt, että jatkossa tukea myönnettäisiin vain sellaisiin porsitussikaloiden laajennus- ja uudisrakennusinvestointeihin, joissa toteutetaan määritelmän mukaista vapaaporsitusta. Lisäksi työryhmä piti tärkeänä, että vapaaporsitusta edistetään hyvinvointikorvausten avulla. Suomessa sianlihaa jalostavat yritykset kannustavat tuottajiaan vapaaporsitukseen erilaisten investointi- tai vapaaporsituslisien avulla.
Eläinten hyvinvointi kiinnostaa kuluttajia aiempaa enemmän, ja tuotantoeläinten pito-olosuhteisiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Vapaaporsitukseen siirtyminen vaatii paljon taustyötä ja uuden opettelua tuottajilta, joten on tärkeää, että tiloilla on saatavilla tutkittua tietoa Suomeen sopivista ratkaisuista. Koulutuksella ja neuvonnalla onkin tärkeä rooli vapaaporsituksen edistämisessä. Emakon hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta vapaaporsitus on paras ratkaisu, ja sillä on myös myönteisiä vaikutuksia emakon ja porsaiden väliseen vuorovaikutukseen.
Teksti: Maiju Kurtti ja Saara Kupsala.
Lähteet
Algers, B., & Uvnäs-Moberg, K. 2007. Maternal behavior in pigs. Hormones and Behavior 52: 78-85. https://doi.org/10.1016/j.yhbeh.2007.03.022
Castrén, H., Algers, B., De Passille, A. M., Rushen, J., & Uvnäs-Moberg, K. 1993. Preparturient variation in progesterone, prolactin, oxytocin and somatostatin in relation to nest building in sows. Applied Animal Behaviour Science 38: 91-102. https://doi.org/10.1016/0168-1591(93)90059-X
Damm, B. I., Lisborg, L., Vestergaard, K. S., & Vanicek, J. 2003. Nest-building, behavioural disturbances and heart rate in farrowing sows kept in crates and Schmid pens. Livestock Production Science 80: 175-187. https://doi.org/10.1016/S0301-6226(02)00186-0
Eläinten hyvinvointikeskus. 2013. Häkkiporsituksesta luopumisen tuotannolliset ja taloudelliset vaikutukset. https://mmm.fi/documents/1410837/1858027/Porsitusselvitys/c6f9206b-0e44-4031-affb-a5390ea4b9d6/Porsitusselvitys.pdf
Eläinten hyvinvointikeskus. 2015. Tiineytyshäkeistä luopumisen tuotannolliset ja taloudelliset vaikutukset. https://mmm.fi/documents/1410837/1858027/elsulaki_tiineytyshakkiselvitys_2015_tammikuu.pdf/981d3016-3ebf-4b52-8eff-61ae646e3fc4/elsulaki_tiineytyshakkiselvitys_2015_tammikuu.pdf
Eläinten hyvinvointikeskus. 2021. Eläinten hyvinvointi Suomessa III: Politiikka ja talous. https://www.elaintieto.fi/reports/elainten-hyvinvointi-suomessa-raportti-julkaistaan-osissa-vuoden-2021-aikana/elainten-hyvinvointi-politiikka-ja-talous/
Glencorse, D., Plush, K., Hazel, S., D’Souza, D., & Hebart, M. Impact of Non-Confinement Accommodation on Farrowing Performance: A Systematic Review and Meta-Analysis of Farrowing Crates Versus Pens. Animals 2019: 957. https://doi.org/10.3390/ani9110957
KilBride A.L., Mendl, M., Statham, P., Held, S., Harris, M., Cooper, S., & Green, L.E. 2012. A cohort study of preweaning piglet mortality and farrowing accommodation on 112 commercial pig farms in England. Preventive Veterinary Medicine 104: 281-291. https://doi.org/10.1016/j.prevetmed.2011.11.011
Luonnonvarakeskus. 2021. Tilastotietokanta: Sikojen lukumäärä. https://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto__12%20Kotielainten%20lukumaara/01a_Sikojen_lkm_ELY.px/
Rosvold, E. M., & Andersen, I. L. 2019. Straw vs. peat as nest-building material–The impact on farrowing duration and piglet mortality in loose-housed sows. Livestock Science 229: 203-209. https://doi.org/10.1016/j.livsci.2019.05.014
Valtioneuvoston asetus sikojen suojelusta 629/2012. https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120629
Vapaaporsitustyöryhmän loppuraportti 2020. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/f783feb4-9099-4ed9-a260-5c71bc0efed5/34f04721-32cb-4410-bde7-b50adc082078/RAPORTTI_20200601114326.pdf
Yun, J., Swan, K. M., Farmer, C., Oliviero, C., Peltoniemi, O., & Valros, A. 2014. Prepartum nest-building has an impact on postpartum nursing performance and maternal behaviour in early lactating sows. Applied Animal Behaviour Science 160: 31-37. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2014.08.011
Yun, J., & Valros, A. 2015. Benefits of Prepartum Nest-building Behaviour on Parturition and Lactation in Sows – A Review. Asian-Australasian Journal of Animal Sciences 28: 1519–1524. https://doi.org/10.5713/ajas.15.0174
Westin, R., Hultgren, J., & Algers, B. 2015. Strategic use of straw increases nest building in loose housed farrowing sows. Applied Animal Behaviour Science 166: 63-70. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2015.02.010
